Vaaliauto kiertää ja teltta päivystää

Vaaliauton mukana Kontulassa 9.4.

SKP:n ja Vaihtoehtolistan vaaliauto kiertää Helsingissä alla olevan aikataulun mukaan. Lisäksi vaaliteltta Itäkeskuksessa joka päivä lauantaihin asti.

keskiviikko 13.4.
11-12                  Oulunkylän ostari
12.30-14            Kannelmäen Prisma
14.30-15.30      Kannelmäen Sitratori
16-17                  Maunulan ostari

torstai 14.4.
11-12                  Hakaniemen tori
12.30-14            Messukeskus
14.30-15.30      Pihlajamäen ostari
16-17                  Viikin Prisma

perjantai 15.4.
11-12                  Ruoholahden metroasema
12.30-14            Rautatieasema, Elielinaukio
14.30-15.30      Hakaniemen tori
16-17                  Kurvi, Sörnäisten metroasema

lauantai 16.4.
11-14 Kontulan ostari
14.30-15.30 Vuosaaren Columbus / Mosaiikkitori
16-17 Herttoniemen metroasema

Vaaliteltta

keskiviikko 13.4.                         Itäkeskus klo 15-17
torstai 14.4.                                 Itäkeskus klo 15-17
perjantai 15.4.                             Itäkeskus klo 15-17
lauantai 16.4.                               Itäkeskus klo 11-17

Sinun tähtesi -iltamat

JP Väisäsen haastateltavana lisäksi ehdokkaat Tuomas Roito (138, Uusimaa) ja Irene Auer (30, Helsinki).

Vaalikamppailun loppukirin lähestyessä kokoontuivat kommunistit 6.4. Idän tähteen viettämään iltaa kulttuurin ja palopuheiden merkeissä.

Tartu toimeen – yhdessä tekeminen 2000-luvulla

Kommunistinen nuorisoliitto järjesti 5.3. Vastavirtafestivaaleilla paneelikeskustelun markkinatalouden vaihtoehdoista. Keskustelemassa olivat Hanna Era Jyväskylästä kommuunimuotoisesta asumisesta ja Ruby van der Wekken Stadin aikapankista. Itse juontelin tilaisuutta.

Keskustelussa tuli selkeästi esiin ihmisten kaipuu yhteisölliseen ja inhimillisempään elämänmuotoon. Ruohonjuuritason toiminnalla voi vastata omiin henkisiin ja materiaalisiin tarpeisiin, mutta niissä voi myös itää mahdollisuus laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen.

Keskustelusta raportoi myös Elonkehä.

Lahdelle kelpaa taas julkinen terveydenhuolto

Helsingin Sanomat (26.1.) uutisoi Lahden terveysasemien ulkoistuksien lopettamisesta. Jutussa annetaan ymmärtää, että Lahti olisi ollut pääasiassa tyytyväinen MedOnelta ostamiinsa palveluihin. Näin ei kuitenkaan ole ollut.

Lahti oli aikoinaan pioneeri perusterveydenhuollon ulkoistamisessa Suomessa. Tämä mahdollisuus otettiin MedOnella ilolla vastaan. Yhtiön ja ulkoistamisen toimiminen Lahdessa vaikuttaisi toki muiden kuntien asenteisiin.

Kun ensimmäisen terveysaseman ulkoistamisesta Lahdessa oltiin vähin äänin ja yksimielisesti päätetty, useat eri kansalaisliikkeet keräsivät kuntalaisaloitteen sitä vastustamaan. Aloitteeseen kertyi 1876 lahtelaisen nimet. Nimien joukossa oli muun muassa erään päätöstä tehneen lautakunnan jäsenen nimi.

Kuntalain mukaan aloite on otettava valtuuston käsittelyyn, jos sen on allekirjoittanut vähintään kaksi prosenttia äänioikeutetuista. Tästä huolimatta aloite ajautui samaiseen sosiaali- ja terveyslautakuntaan, jossa ulkoistamisesta oli alun perin päätetty.

Lahden tarkastuslautakunta on seurannut MedOnen pyörittämien terveysasemien toimintaa. Jo vuonna 2008 se on pitänyt tarpeellisena harkita ulkoistamisista luopumista. Näytti nimittäin siltä, että kahden vuoden koeajan jälkeen yhtiöltä ostettujen palveluiden laatu oli merkittävästi laskenut.

Ulkoistamiset Lahdessa pyrittiin saamaan läpi vähin äänin ja kuntalaisten selkeästä vastustuksesta huolimatta. Nyt kuusi vuotta myöhemmin julkisesti tuotetut palvelut alkavat myös lahtelaisten päättäjien mielestä näyttää houkuttelevilta.

Kirjoitus julkaistu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 1.2.2011.

Porvarit maksakoon itse laskunsa!

Kokoomuksen Nuorten Liitto julkisti tammikuun lopulla oman leikkauslistansa. Tulevaisuusohjelmaksi nimetty asiakirja vaatii, että valtion velanotto pysäytetään ja että kaikilla julkisen sektorin osa-alueilla aloitetaan 20-40 prosentin leikkaus- ja säästötoimenpiteet Ison-Britannian tapaan.

Leikkauslista kertoo karua kieltä oikeiston kuripolitiikasta, jossa rikkaita hyysätään, suurpääomaa suojellaan ja kansalaisten suuren enemmistön tarpeita halveksitaan, kommentoi Kommunistisen nuorisoliiton puheenjohtaja Anna-Mili Tölkkö.

Suomen bruttokansantuote on vuoden 2000 tasosta kasvanut huimaavat 50 miljardia euroa. Minne tämä raha on kadonnut?

– Rahat valuvat rikkaiden taskuun ja pääoman piikkiin. Porvarihallitus on kaudellaan keventänyt rikkaiden ja yritysten veroja ja maksuja yhdeksällä miljardilla eurolla. Kokoomusnuoret jatkavat leikkauslistallaan tätä suurpääoman ja rahaeliitin etuja ajavaa politiikkaa.

Hänen mukaansa Kokoomusnuoret unohtavat kertoa, että Suomi on edelleen Euroopan unionin vähiten velkaantuneita maita.

Hallitus on ottanut tähtäimeensä kaikista heikoimmassa asemassa olevat nuoret. Ensin vietiin alle 25-vuotiailta oikeus täysimääräiseen toimeentulotukeen, jos ei täytä ehtoja koulutukseen hakeutumisesta. Nyt opetusministeri Virkkusella välähti ja hän tahtoo tehdä opintotuesta entistä lainapainotteisemman.

– Oikeus perustoimeentulon turvaan ja mahdollisuus koulutukseen varallisuudesta riippumatta ovat perustuslaillisia oikeuksia. Niistä ei todellakaan pitäisi olla ensimmäisenä leikkaamassa, toteaa Tölkkö.

Julkisen sektorin sijasta Tölkkö leikkaisi rikkailta.

– Maksakaa itse aiheuttamanne kriisin laskut. Rikkaiden ja suuryritysten hyysääminen pitää lopettaa verottamalla pääomatuloja progressiivisesti, asettamalla ne kunnallisverolle, palauttamalla varallisuusvero sekä kiristämällä kaikkein rikkaimpien verotusta. Myös porvariston suojelema sijoitustoiminnan miljardien luokkaa oleva harmaa talous on saatava kuriin, listaa Anna-Mili Tölkkö.

Pariisin metrossa

Suomi on kiva maa asua, koska täällä ei ole liikaa ihmisiä. Joskus ruuhka-aikoina voi löytää itsensä suuremman ihmismassan ympäröimänä, mutta sekin on pientä maailman suurkaupunkeihin verrattuna.

Me suomalaiset olemme tottuneet omaan tilaamme. Itse ahdistun aina mielettömästi, jos joudun suurten ihmisjoukkojen puristukseen. Viimeksi niin kävi eräänä sunnuntaipäivänä Pariisissa. Olin matkalla metrolla kirpputorille. Metrot kulkivat myöhässä ja harvaan ja ihmisiä kasautui odottamaan eri asemille yhä enemmän ja enemmän. Metron sisäänkin kasautui ihmisiä yhä enemmän ja enemmän, minä niiden keskellä.

Aloin jo pohdiskella mahdollista selviytymisstrategiaa. Yritin hengitellä syvään, avata takin kaulusta ja vetäytyä turvapaikkaani jossain pääni sisällä. Pienetkin liikkeet aiheuttivat ketjureaktion, joka pakotti monet muut muuttamaan asentoaan. Sitten tajusin, etteivät ympärilläni olevat ihmiset näyttäneet ollenkaan ahdistuneilta. Eivät vihaisilta, eivätkä edes uhkaavilta.

Vaikka tilanne oli minulle ahdistava, muille se oli arkipäivää. Heille, jotka olivat tottuneet suurkaupungin vilinään. Kanssamatkustajani osasivat ottaa rennosti, saattoivat jopa vaihtaa muutaman sanan keskenään ja hymähtelivät tilanteen naurettavuudelle. Heidän vapautuneempi olotilansa tarttui minuunkin ja kestin kuin kestinkin koko matkan tavoittelemalleni asemalle.

Vaikka ihmisten paljous ahdisti, ei yksikään paikalla olevista varmasti halunnut minulle mitään pahaa. Se minkä minä koin muiden taholta tulevana uhkana minua kohtaan, muut ottivat tilanteena, jossa oltiin vähän niin kuin samassa veneessä. Tai paremminkin samassa metrossa. Turha olisi ollut käydä äksyilemään muille kanssamatkustajille. Ei se ollut kenenkään meidän vikamme, että välillä Pariisin metroverkossa jokin tökkii.

Ihmisissä meillä on voimaa

Keskitysleireiltä selvinneet kertovat tarinoita tietystä ihmisestä, joka kaiken kurjuuden keskellä on onnistunut säilyttämään ihmisyytensä, kun muut ovat alentuneet vain taistelemaan oman henkiin jäämisensä puolesta. Kertomuksissa olennaista on, ettei kyse niinkään ollut siitä, mitä tämä voimakas yksilö teki muiden hyväksi vaan pelkkä hänen olemassa olonsa riitti antamaan voimaa myös muille. Tämä yksilön ihmisarvon säilymisestä oli kiinni myös muiden tahto elää.

Meidän ajallemme ja länsimaiselle kapitalismille taas ei ole ominaista kertoa tällaisia tarinoita. Meidän sankarimme ovat niitä, jotka ovat saavuttaneet omin avuin mainetta ja mammonaa, nousseet ryysyistä rikkauteen. Tarinat katkovat siteet ihmisten välillä ja jättävät huomiotta ihmisen sisäisen voiman ja hyvyyden. Näin jäljelle jäävät vain korostunut individualismi, kilpailu, kateus ja kyynisyys.

Minulle kommunismi on uskoa ihmiseen. Uskoa siihen voimaan ja yhteyteen, joka meissä on, mutta jonka kapitalistinen vouhotus mielellään sivuuttaa. Status quon säilyttämiseksi edullista on pelkistää ihmiset kuluttajiksi, jotka muistavat kuinka ihmiset ovat pohjimmiltaan itsekkäitä eikä yksin mitään saisi kuitenkaan muuttumaan. Näiden tuttuakin tutumpien viisauksien toisteleminen ei tee niistä yhtään sen todempia.

Keskitysleirien käsittämättömin puoli ei ole siinä kuinka moni kuoli, vaan siinä kuinka moni onnistui selviämään. Jokaisen ei tarvinnut olla yhtä vahva ja esimerkillinen, mutta yksi tällainen yksilö auttoi muita jaksamaan. Näillä voimilla luulisi pystyvän myös muuttamaan maailmaa. On turhaa kyynistyä ja ajatella, ettei yksi teko tai yksi ihminen muuta mitään. Ilman yhtä, ei koskaan tule muitakaan.