Alueet eriytyvät, koulutus eriarvoistuu

Koulukeskustelussa huomio kiinnittyy usein koulujen sisäisiin asioihin tai suuriin uudistuksiin. Syksyllä 2016 Suomen alakouluissa on otettu käyttöön uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Yläkouluissa uuden opetussuunnitelmaan siirrytään porrastetusti vuodesta 2017 alkaen. Samaan aikaan on polkaistu käyntiin Helsingin kaupungin digitalisaatio-ohjelma vuosille 2016 – 2019. Kuitenkin koulujen kehitykseen vaikuttaa ympäröivän yhteiskunnan kehitys, jolle koulut itse eivät paljoa mahda.

Vaikuttaa koulujen arkeen

Helsingissä alueelliset erot väestörakenteessa ovat kasvaneet 1990-luvulta lähtien. Kaupunginosat eroavat toisistaan väestön koulutustason, työllisyyden ja työttömyyden sekä vieraskielisten osuuden osalta. Vaikka erot eivät ole kansainvälisesti vertailtuna revenneet mahdottomiksi, vaikuttaa alueellinen eriytyminen jo koulujen arkeen.

Helsingissä koulujen oppimistuloksia pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti oppilaaksiottoalueen asuntokannan ja siitä seuraavan asukkaiden sosiaalis-taloudellisten taustojen perusteella. Tasa-arvoisen peruskoulun ihanteesta huolimatta kotitaustat vaikuttavat yhä enemmän oppilaan koulumenestykseen. Koulujen kehittämisessä on kyse muustakin kuin toiminnasta koulun sisällä.

Eritasoisten oppilaiden jakautuminen eri luokkiin ja kouluihin kasvattaa oppimistulosten eroja. Ryhmä, jossa opiskelee oppilaita erilaisista kodeista ja joiden koulumenestys on vaihtelevaa, tukee heikoimpien oppimista. Vertaisryhmä saa aikaan parempia oppimistuloksia heikoimpien osalta eikä toisaalta vaikuta heikentävästi parhaimpien koulumenestykseen.

Koulutuksen tasa-arvo?

Yhteiskunnan heikko-osaisimpien keskittyminen samoille alueille saa aikaan kierteen, joka ei rajoitu vain kyseisille asuinalueille. Helsingin opetuslautakunnan mahdollistama vapaampi kouluvalinta on lisännyt koulujen erikoistumista ja alueiden eriytymistä. Koulujen ja asuinalueiden vuorovaikutuksessa ne, jotka voivat valita, pyrkivät valitsemaan asuinalueen ja sitä kautta koulun parhaaksi katsomallaan tavalla.

Kaupunki tukee positiivisen diskriminaation määrärahalla niitä kouluja, jotka sijaitsevat sosiaalis-taloudellisesti heikoimmilla alueilla. Näin pyritään parantamaan koulutuksellista tasa-arvoa ja takaamaan koulutuksen laatu vaihtelevissa toimintaympäristöissä. Alueellisen eriytymisen pysäyttäminen ja sitä myöten koulujen toimintamahdollisuuksien parantaminen vaatii kunnalta myös järkevää asuntopolitiikkaa ja lähipalveluiden saatavuuden parantamista.

Vaikka ennen viime vaaleja luvattiin, että koulutuksesta ei leikata, on Helsingin tämän vuoden budjetissa oppilasta kohti aiempaa vähemmän rahaa, opettajia, avustajia, koulupsykologeja ja muita voimavaroja. Kaupunginvaltuustossa vain SKP ja Helsinki-listat esitti tähän korjausta.

Artikkeli on julkaistu Eespäin-lehdessä.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , | Kommentoi

Vajaan kahden kuukauden vakuuttava vaalikampanja

Taas on aika olla kuntavaaliehdokas. Miksi, kysyy moni minulta ja minä itseltäni. Tähän olen pyrkinyt vastaamaan sivulla Tietoa ehdokkaasta.

Ehdokkuuteni ohella olen töissä erityisopettajana Vantaalla. Toimin myös Vantaan opettajien ammattiyhdistyksen sihteerinä. Suomen kommunistisessa puolueessa olen Helsingin piirin kaupunkijärjestön varapuheenjohtaja. Luottamustoimet ovat vähentyneet sitä mukaan kuin työurani on edennyt.

Aloitin järjestöurani 15-vuotiaana Kommunistisessa nuorisoliitossa ja jatkoin siitä luontevasti puolueen, opiskelija- ja ainejärjestöjen kautta erilaisiin joukko- ja kansalaisliikkeisiin sekä vapaaehtoistöihin. Kuntapolitiikkaa lähempää vallan ydintä olen seuraillut Helsingin liikuntalautakunnan varajäsenenä vuosina 2009–2012.

Vaaliteemani olen listannut sivulle Vaaliteemat. Helsingissä kuntapolitiikka eroaa monen muun kunnan politiikasta, koska meillä on rahaa. Eikö olisikin ihana välillä pallotella ajatuksia palveluiden kehittämisestä (ja tässä en käytä sanaa kehittäminen merkityksessä leikkaaminen) ja miettiä kuinka helsinkiläiset kaupungin rahoja käyttäisivät? Iloista ja eteenpäin menevää ajattelua vaihtoehdottomuuden ja ankean leikkaamisen sijaan.

Rahasta puheen ollen, asuminen on Helsingissä liian kallista. Kaupungin vuokra-asuntoja tulisi rakentaa rutkasti enemmän kaupungin oman rakennusliikkeen toimesta. Lisäksi vuokrankiskontaa tulisi hillitä asettamalla vuokrakatto.

Vakuuttava vaalikampanja vaatii aikaa ja rahaa. Valitettavasti minulta ei liikene kumpaakaan kauheasti kampanjahommiin. En tarkoita, etteikö kuntapolitiikka olisi minulle tärkeää. Päinvastoin. Niin kauan kuin me tavalliset talliaiset pysymme politiikasta pois erinäisten resurssirajoitteiden takia, on kenttä pitkälti rikkaiden ja ammattipoliitikkojen hallussa. Siksi minäkin täällä taas huutelen.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: | Kommentoi

Päivän ajatus (6)

Nykyinen hallitus aikoo leikata koulutuksesta 600 miljoonaa. Leikkauksiin kuuluu muun muassa ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitetun erityisavustuksen poistaminen. Tämä tarkoittaa perusopetuksessa 45 miljoonan euron leikkausta edellisvuoteen verrattuna, mikä on OAJ:n laskelmien mukaan noin 900 opettajaa.

Osa kunnista, ainakin Vantaa ja Kuopio, on jo päättänyt maksaa omasta pussistaan erityisavustuksen häviämisen. Näin synkkinä aikoina on oltava iloinen, että peruskoulua arvostetaan jossain määrin edes kuntatasolla vaikka hallitus olisikin toista mieltä. Mutta silti ratkaisuun ei voi olla tyytyväinen.

Hallituksen leikkausten paikkailu kunnan budjetista siirtää peruspalveluiden rahoitusta entistä enemmän kuntien maksettavaksi. Samaan ovat johtaneet jo aiemmin tehdyt kuntien valtionosuuksien leikkaukset. Ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitetusta erityisavustuksesta luopuminen tarkoittaa, että erot ryhmäkoissa eri kuntien välillä kasvavat. Ne kunnat, jotka pystyvät, voivat kustantaa itse pienemmät ryhmäkoot. Huonommin käy niissä kunnissa, joissa talous on vahvasti valtionosuuksien varassa.

Suomalaisen peruskoulun menestys on rakennettu pitkälti alueellisen ja sosioekonomisen tasa-arvon periaatteille. Nyt suunnitellut leikkaukset koulutukseen tulevat romuttamaan niin tasa-arvon kuin peruskoulunkin.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , | Kommentoi

Päivän ajatus (5)

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen ulostulosta on jo moni ehtinyt kirjoittaa. Jo paria viikkoa aiemmin oli ministeri päästetty kirjoittamaan mustaa valkoiseksi Opettaja-lehden sivuilla. Alla kommenttini kolumniin:

Petyin lukiessani Opettaja-lehdestä (16.10.2015) opetus- ja kulttuuriministerin kolumnin hallituksen panostuksista koulutukseen. Miksi antaa Opettaja-lehden sivuilla tilaa tuollaisille tosiasiat sivuuttaville pinnallisille heitoille, vaikka OAJ:n kanta on leikkauksien vastainen ja hyviä perusteluita on kirjattu useisiin OAJ:n lausuntoihin ja uutisiin?

”Yksi hallituksen kärkihankkeista on uudistaa peruskoulua 2020-luvulle”, sanoo Grahn-Laasonen. Hieno tavoite, mutta 600 miljoonan euron leikkaaminen ei ole uudistamista, se on romuttamista. Etenkin kun jo edellinen hallitus leikkasi koulutusmenoista 1,5 miljardia. Siinä Grahn-Laasosen mainitsemat 121 miljoonaa euroa kolmen vuoden aikana peruskoulun uudistamiseen ei paljoa auta. Leikkaukset ovat silti satoja miljoonia.

Olen huolissani peruskoulun tulevaisuudesta. Pelkään, että koulujärjestelmästämme on tullut Suomessa itsestään selvyys, jonka kuvitellaan pysyvän pystyssä pelkällä pyhällä hengellä. Entäpä jos hallituksen kaavailemien leikkausten jälkeen kaikki ei jatkukaan ennallaan, vaan ne todella vaikuttavat peruskoulun toimintaan? Mitä jos heikentyneen rahoituksen seurauksena opettajien työmäärä kasvaa, koulutuksen tasa-arvo murenee ja oppimistulokset heikkenevät?

Itseäni kiinnostaisi tietää mitä eri puolella Suomea kouluissa ajatellaan. Oivallisen viitekehyksen keskustelulle tarjoaa esimerkiksi YK:n lapsen oikeuksien päivä 20.11.

Lisäys 6.11.2015: Kommenttini julkaistiin Opettaja-lehdessä 6.11.2015.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , | Kommentoi

Päivän ajatus (4)

Mokaamisen pelko on yleistä. Hoen vähän väliä oppilailleni, kuinka ilman virheitä on turha kuvitella oppivansa mitään. Ja kuitenkin sain tänään viimeksi itseni kiinni epäonnistumisen mahdollisuuden tuomasta paniikista. Rauhoitan itseäni ajatuksella, että ainoa tapa välttää mokat, on olla tekemättä mitään. Sekään ei ole vaihtoehto. Siksipä taas lippu liehuen kohti uusia epäonnistumisia!

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: | 2 kommenttia

Päivän ajatus (3)

Maanantai on harvoin päivistä parhain. Vaikka en pidäkään siitä, että isoissa ongelmissa olevia ihmisiä kehoitettaisiin ensimmäisenä tarkastamaan asennettaan, voi näin hyväosaisena todeta, että tekemisen meininki vaikuttaa vahvasti jaksamiseen. Ei ole oman jaksamisen kannalta järkevää tehdä kovinkaan montaa asiaa, joiden tekeminen tuntuu pakolta. Tekeminen helpottuu heti, kun saa itsensä uskomaan että omaksi iloksihan tässä omasta vapaasta tahdosta puuhaillaan. Väsyneenä itsensä motivointi on vaikeampaa, mutta silti. Ihan omaksi iloksi tämäkin teksti syntyi eikä suinkaan siitä pakosta, että meninpä lupaamaan.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: | Kommentoi

Päivän ajatus (2)

Parhaat ajatukset tulevat usein kävelyllä. Kävelen melko paljon, mutta tänään mietin että voisin kävellä vieläkin enemmän. Helsingin Sanomissa puhuttiin tänään Ura ja työ -liitteessä siitä, kuinka kannattaa varata kalenterista aikaa oman uransa pohtimiselle. Uskon, että sama pätee mihin tahansa asiaan, joka vaatii suunnittelua, organisointia, uuden luomista, analysointia ja arviointia.

John Cleese osaa sanoa asian hauskemmin (ja englanniksi), mutta villakoiran ydin on aika ja rauha. Cleese ei puhu kävelemisestä mitään, mutta hänkin kannustaa varaamaan säännöllisesti oman ajan ja paikan pelkästään olemiseen. Istun paljon kokouksissa ja tiedän, että monet istuvat paljon työssään. Haluaisin kokeilla käveleviä kokouksia. Lisäksi haluaisin nähdä, miten käy, jos paljon työssään tietokoneilla ja kokouksissa istuvat käyttäisivät työviikostaan tunnin kävelemiseen. Lisääntyisikö työn tehokkuus tai tuntuisiko asioiden aikaansaaminen ja ratkaisuiden tekeminen helpommalta?

Tietenkään kaikki eivät voi vain lähteä kävelemään kesken työpäivän, mutta paljon erilaisten järjestöjen toimintaa nähneenä kuvittelisin, että sieltä voitaisiin aloittaa.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , | Kommentoi