Donitsitaloudessa laajennetaan ihmiskuvaa

Teoksen kolmannessa luvussa Raworth käsittelee taloustieteissä käytettyä ihmisen mallia ja sen kehittymisen historiaa. Tieteellisestä statuksesta haaveillessaan ja matematiikkaa ihaillessaan taloustieteilijät ovat vieneet alaansa suuntaan, jossa pyritään tekemään todellisuudesta matemaattisesti mallinnettava. Näin on syntynyt hyvin kapea kuva ihmisestä, homo economicus, joka on omaa etuaan maksimoiva ihmisyksilö.

Raworth väittää, että ihmistä kuvaavasta mallista on tullut jo ajattelua ja käyttäytymistä ohjaava malli ainakin taloustieteissä, jos ei myös laajemmin yhteiskunnassa. Hän kertoo, kuinka taloustieteitä opiskelemaan näyttää hakeutuvan keskimääräistä itsekkäämpää porukkaa ja tällaiset arvot vain vahvistuvat opintojen edetessä. Samaan olen myös itse törmännyt. Ne ihmiset, jotka julkisuudessa useimmiten taloutta pääsevät kommentoimaan, tuntuvat uskovan kaikkien olevan kaltaisiaan itsekkäitä ja laskelmoivia tyyppejä, joiden suurin hyve on riippumattomuus toisista. Myös siitä asti, kun olen ollut avoimesti kommunisti, yksi yleisimmistä kommenteista, joita olen kuullut on ollut ”onhan se hyvä ajatus teoriassa, mutta ihmiset ovat itsekkäitä niin ei se toimi.”

Homo economicuksen tilalle Raworth esittää ihmiskuvan laajentamista viidestä eri näkökulmasta:
1) itsekkyyden sijaan sosiaalisuus ja vastavuoroisuus
2) kiinteiden mieltymysten sijaan joustavat arvot
3) eristyneiden yksilöiden sijaan toisistamme riippuvaisia
4) approksimaatio laskemisen sijaan
5) luonnon hallinnan sijaan perustavalla tavalla osa sitä

Ihmiskuvan laajentaminen ei ole niinkään minkään uuden keksimistä, vaan näkökulman laajentamista yli sen todellisuuden, joka on ollut taloustieteiden menetelmillä ja rajauksilla tavoitettavissa. Todennäköisesti kuka tahansa (muu kuin taloustieteiden opiskelija?) voi keksiä omasta elämästään esimerkkejä siitä, kuinka hyvinvointia omaan elämään ovat tuoneet vastavuoroisuus ja sosiaaliset suhteet pelkän oman edun maksimoimisen sijaan. Ja jos kykenee olemaan riittävän nöyrä nähdäkseen todellisuuden sellaisena kuin se on, tuskin kukaan kuvittelee selviytyneensä elämästään yksin ja omin avuin.

Se, että meidän keskinäistä suhteita välittää nykyään monessa kohtaa raha, ei suinkaan tee meistä vähemmän riippuvaisia muista ihmisistä ja luonnosta. Raworth käsitteleekin paljon myös rahan sisäisen motivaation rapauttavaa vaikutusta, kun tavoitellaan muutoksia käyttäytymisessä. Opetuksen ja kasvatuksen kentällä, jossa puuhastelen palkkatyöni puolesta ajatus on monelle tuttu ja siksi välillä unohdankin, ettei se välttämättä ole yleistietoa. Pointti siis on, että tutkimusten perusteella näyttää, että minkä tahansa käyttäymisen aikaan saaminen ulkoisilla palkkioilla heikentää ihmisen sisäistä motivaatiota tarttua kyseiseen tehtävään. Palkkiot voivat olla muutakin kuin rahaa, mutta raha tuntuu toimivan erityisen huonosti, jos halutaan, että käyttäytymisen muutos olisi pysyvä.

Raworth ei kuitenkaan mene palkkioita syvemmälle rahan ongelmallisuuden suhteen, mutta alleviivaa sitä, kuinka parempi olisi vedota ja vahvistaa niitä eettisiä ja kestäviä arvoja, joiden pohjalta tietty käyttäytyminen on suotavaa sen sijaan, että pyrittäisiin tuottamaan käyttäytymismuutoksia rahalla. Raha ei ole ainoastaan heikko keino motivoida, vaan se rapauttaa myös muita arvoja. Raworth toteaakin, että ”Ihmisten vastavuoroisuuden tarve näyttää kehittyvän koevoluutiossa heidän talousjärjestelmänsä rakenteen kanssa: tämä on kiehtova tulos, jolla on tärkeitä seurauksia kotitalouden, markkinoiden, yhteisomistuksien ja julkisen vallan uudelleen tasapainottamiseksi missä tahansa yhteiskunnassa.”

Ei mikään vallankumouksellinen johtopäätös, mutta tärkeä sen suhteen, kuinka muutosta tavoittelevien olisi mielestäni syytä toimia: Pitää tunnustaa, että nykyjärjestelmä tuottaa tietynlaista ihmisyyttä eikä kukaan meistä ole kasvanut siitä irrallaan. Siksi muutoksen siemeniä kylvetään erilaisia yhteisöjä ja uudenlaista toimintakulttuuria luomalla, joka auttaa rakentamaan pohjaa myös uudenlaiselle ihmisyydelle.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Donitsitaloudessa nähdään rahatalous osana ihmisen toimintaa maapallolla

Luvussa 2 – Ajattele kokonaisuutta Kate Raworth palaa aiemminkin mainitsemaansa Paul Samuelsonin kuvaan kansantalouden kiertokulusta. Kuvassa makrotalouden malli kuvataan rahan kiertona kotitalouksien ja yrityksien välillä sekä osoitetaan liikepankkien, julkisen sektorin ja ulkomaankaupan asema kierrossa. Kuvassa esiintyvät toimijat ja ajatus rahataloudesta toimimassa jonkinlaisessa muusta yhteiskunnan toiminnasta irrallaan olevassa tyhjiössä on tyypillinen tapa tarkastella taloutta 1980-luvulla yleistyneessä uusliberaalissa talousajattelussa. Raworth kiinnittää kuitenkin huomion siihen, mitä kuvasta puuttuu.

Raworth näkee, että rahataloutta ja ihmisten toimintaa tyydyttää tarpeensa tulee tarkastella energian ja maapallolla olevien eloperäisten ja raaka-aineiden kontekstissa. Hänen sulautuvan kansantalouden kuvansa muodostuu sisäkkäisistä soikioista, joissa rahavirrat ovat upotettuina kansantalouden, yhteiskunnan ja maapallon kehiin. Kansantalouteen on myös lisätty uusliberalistisesta näkemyksestä poiketen kotitalouksien, markkinoiden ja julkisen sektorin lisäksi yhteisomistukset.

Sulautuvan kansantalouden malli sosiaalisen uusintamisen näkökulmasta

Suurin ongelmani Raworthin sulautuvan kansantalouden mallissa on sen sitoutuneisuus olemassa oleviin rakenteisiin ja toimijoihin. Mallissa toki tunnistetaan ansiokkaasti maapallon resurssien merkitys kaikkeen ihmisen toimintaan. Hän myös painottaa uusintavan työn ja rahatalouden ulkopuolella tehtävän työn merkitystä yhteiskunnille. Itseäni näiden asioiden jäsentämisessä on auttanut sosiaalisen uusintamisen teoria, jonka valossa tarkastelen seuraavaksi Raworthin sulautuvan kansantalouden mallia.

Sosiaalisen uusintamisen näkökulma ei ole uusi feministisissä keskusteluissa, mutta se tuntuu osuneen nyt johonkin ajankohtaiseen ja tarpeelliseen marxilaisuuteen kallellaan olevien feministien keskuudessa. Perinteisesti sosiaalista uusintamista on käytetty ihmisten ylläpitoon ja uusintamiseen liittyvien tehtävien nimenä. Näitä ovat muun muassa lasten synnyttäminen ja kasvattaminen, kotityöt ja hoiva. Sosiaalisella uusintamisella on pyritty tekemään näkyväksi tätä ihmisten ja yhteisöjen olemassa olon kannalta välttämätöntä työtä.

Raworth tunnistaa, että ihmisillä on erilaisia rooleja eri yhteiskunnan alueilla. Hän myös tiedostaa, että uusintava työ on yhteiskunnan ja kansantalouden ytimessä, mutta sijoittaa sen kotitalouksiin. Tässä näen sosiaalisen uusintamisen viitekehyksen vahvuuden siinä, ettei se lukitse uusintavaa työtä tiettyyn paikkaan eikä ota kapitalistiseen yhteiskuntaan liittyviä rooleja itsestään selvyytenä. Ehkä sosiaalisen uusintamisen viitekehyksen terävin kärki kohdistuukin siihen, kuinka analysoida hoivaa osana kapitalistista järjestelmää.

Sosiaalisen uusintamisen ja pääoman kasautumisen välinen ristiriita

Sosiaalisen uusintamisen näkökulma pohjautuu marxilaiseen käsitykseen kapitalistisesta järjestelmästä. Tällöin kapitalismiin elimellisesti kuuluu yritysten kasvaminen, pääoman keskittyminen harvoille ja markkinoiden laajeneminen yhä uusille alueille. Kapitalismissa ihmisten on myytävä työvoimaansa tekemällä palkkatyötä, jotta siitä saaduilla rahoilla voidaan ostaa elämiseen tarvittavat hyödykkeet ja palvelut. Samaan aikaan yrityksistä selviytyvät kilpailussa parhaiten ne, jotka pystyvät jatkuvasti kasvattamaan voittojaan ja valtaamaan suuremmat osat markkinoista. Näin ollen sosiaaliseen uusintamiseen, eli ihmisten (erityisesti työvoiman) ylläpitoon ja uusintamiseen menevät resurssit (palkat, sosiaalietuudet, palkkatyön ulkopuolinen aika, julkiset palvelut jne.) ovat väistämättä pois yritysten voitoista.

Tällaista kapitalismin analyysia en ole vielä Raworthilta nähnyt. Eikä tietysti kaikkien tarvitsekaan lähteä aina samoista lähtökohdista, mutta itselleni sulautuvan kansantalouden malli jää tästä syystä hiukan irralliseksi. Kun Raworth kritisoi Samuelsonin kuvaa kansantalouden kiertokulusta muusta yhteiskunnasta irralliseksi esitykseksi, jää mielestäni Raworthin mallissa näkymättömiin kapitalistisen järjestelmän mukanaan tuomat jännitteet. Nämä jännitteet kuitenkin vaikuttavat niihin mahdollisuuksiin, joita esimerkiksi hoivan järjestämiselle tai maapallon kannalta kestävälle kehitykselle nykyjärjestelmän puitteissa on.

Sekä sosiaalisen uusintamisen näkökulma että Raworthin sulautuva kansantalous lähtevät kysymyksestä ihmisten tarpeiden tyydyttämisestä. Mielestäni se on hedelmällinen lähtökohta toisenlaisen järjestelmän ajattelemiselle, kun halutaan haastaa nykyinen voittojen kasvattamisesta lähtevä tapa ajatella taloutta. Kuitenkin edelleen näen tarpeellisena asettaa ihminen vain lajiksi muiden joukkoon ja pohtia tulevaisuutta siitä näkökulmasta. Mutta nyt on aika palata donitsitalouteen ja jatkaa kirjan kahlaamista eteenpäin.


Kirjoitussarjani teoksesta Donitsitalous: Seitsemän tapaa ajatella kuin 2000-luvun taloustieteilijä jatkuu. Aikaisemmat osat luettavissa:
Donitsitalous haastaa totuttuja tapoja ajatella taloutta
Donitsitalouden päämääränä inhimillinen hyvinvointi kukoistavassa elämän verkostossa

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , | Kommentoi

Donitsitalouden päämääränä inhimillinen hyvinvointi kukoistavassa elämän verkostossa

Teoksessaan Donitsitaloustiede: Seitsemän tapaa ajatella kuin 2000-luvun taloustieteilijä Kate Raworth käy yksitellen läpi valtavirtataloustieteen perusolettamuksia niitä kritisoiden ja tarjoaa mielestään parempia näkökulmia tilalle. Luvussa yksi hän esittää bruttokansantuotteen aseman purkamista yhteiskuntien edistyksen mittarina ja tarjoaa tilalle donitsimalliaan, jossa päämääränä on ”inhimillinen hyvinvointi kukoistavassa elämän verkostossa”.

Raworth aloittaa esittelemällä taloustieteen historiaa ja perustelemalla sitä kautta vaatimustaan päämäärän tunnistamisesta ja tunnustamisesta taloustieteessä. Hänen mukaansa se, ettei taloustieteissä ole enää viime vuosikymmeninä haluttu ottaa kantaa talouden päämääriin, on johtanut siihen, että bruttokansantuotteesta ja erityisesti sen kasvattamisesta on tullut enemmän tai vähemmän julkilausuttu taloustieteellisen ajattelun läpäisevä päämäärä.

Donitsitaloustiedettä voi suositella lämmöllä kaltaisilleni maallikoille jo ihan siitä syystä, että siitä saa tiivistetystä käsityksen valtavirtataloustieteen kehityksestä ja ydinajatuksista. Toki kuten yleisesti hyväksytty tapa on, otetaan taloustieteellisen ajattelun kehityksessä huomioon vain valkoisten miesten englanninkielisissä valtioissa ja Euroopan mantereella julkaisemat ajatukset emmekä näin ollen tiedä, mitä muualla maailmassa on näistä kysymyksistä ajateltu. Sinänsä se ei toki ole ongelma, jos samalla ymmärretään, että ”taloustiede” tarkoittaa tämän rajatun alueen ja porukan ajattelua eikä näin ollen ole mitään maailmanlaajuista taloustiedettä.

Yhtäkaikki, Raworthin mukaan ”länsimaisessa” valtavirtataloustieteissä on vahvasti sitouduttu ajatukseen bruttokansantuotteen kasvattamisesta ja sen yhteydestä ”kehitykseen” ja ”edistykseen”. Kun bruttokansantuotteella tarkoitetaan kansallisvaltion rajojen sisällä tuotettujen hyödykkeiden ja palveluiden arvoa, on helppo huomata ettei sen kasvattaminen loputtomiin vaikuta kovin realistiselta tavoitteelta maapallon kantokyvyn kannalta.

Raworth ei ota tässä kohtaa esiin feministisen taloustieteen piirissä ollutta ajatusta siitä, kuinka palkatta tehtävä uusintava työ tulisi sisällyttää bruttokansantuotteen laskelmiin (ks. esim. Marilyn Waring 1988 If Women Counted). Nämä keskustelut suhteessa Raworthin tavoitteisiin on mielestäni oivallinen esimerkki, kuinka erilaisia tapoja olemassa olevien järjestelmien muuttamiseen voi olla. Vaikka lähestymistavat ensi silmäyksellä voivat näyttää keskenään ristiriitaisilta, on niillä mielestäni mahdollista nähdä yhtä paljon painoarvoa ajallinen ja alueellinen konteksti huomioiden. Koska uusintava työ pitkään puuttui kokonaan niin taloustieteistä, talouden määritelmästä kuin monien yhteiskuntatieteilijöidenkin näkökulmista, on feministisellä liikkeellä ollut tehtävää sen näkyväksi tekemisessä. Siksi uusintavan työn sisällyttäminen BKT-laskelmiin voi olla ihan järkeväkin tavoite. Mutta se ei riitä, minkä Raworth onnistuu hyvin perustelemaan BKT:n jatkuvan kasvattamisen ongelmallisuudella. Donitsimallissa otetaankin huomioon bruttokansantuotetta laajemmin erilaisia mittareita arvioitaessa järjestelmän sosiaalista ja ekologista kestävyyttä.

Raworth kehottaa hylkäämään jatkuvan (BKT:n) kasvun tavoitteen ja kuvaa donitsimallillaan tasapainotilaa, jossa talous on järjestetty niin, että maapallon ihmisillä on turvattu perushyvinvointi planeetan kantokyvyn rajoissa. Sosiaalinen perusta on ihmisoikeuksiinkin kuuluvat kaksitoista asiaa, joita ilman kenenkään ei tulisi jäädä:

  • vesi
    • ruoka
    • asunto
    • terveys
    • koulutus
    • tulot ja työ
    • rauha ja oikeudenmukaisuus
    • poliittinen ääni
    • sosiaalinen tasa-arvo
    • sukupuolten tasa-arvo
    • verkostot
    • energia

Ekologisen rajan Raowrth määrittelee Johan Rockströmin ja Will Steffenin johtaman kansainvälisen tutkimusryhmän tunnistaman yhdeksän ratkaisevan prosessin pohjalta, mitkä pitävät maapallon ihmisille elinkelpoisena.

  • ilmastonmuutos
  • valtamerten happaneminen
  • kemialliset saasteet
  • typpi- ja fosforikuormitus
  • makean veden väheneminen
  • maaperän muutokset
  • biodiversiteetin väheneminen
  • ilmansaasteet
  • otsinikerroksen oheneminen

Donitsimalli on ehdottomasti askel eteenpäin sellaisesta ajattelusta, jossa talouskasvu asetetaan tärkeimmäksi päämääräksi, jolle kaikki muut päätökset alistetaan. Silti itseäni kiusaa mallin ihmiskeskeisyys. Donitsin ulkorajat määrittää ekologiset raja-arvot, jotta ihmiset pystyvät edelleen elämään tällä planeetalla. Mielestäni todella radikaalia tulevaisuuden kuvaa aletaan luomaan vasta siinä vaiheessa, kun ihmislaji luopuu itselleen ottamasta luomakunnan kruunun asemastaan ja alkaa nähdä luonnolla ja muilla lajeilla itseisarvon.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , | Kommentoi

Donitsitalous haastaa totuttuja tapoja ajatella taloutta

Olin viime viikolla keskustelemassa Feministisestä talouspolitiikasta kunnissa Feministisen puolueen paneelissa. Tallenne on katsottavissa Feministisen puolueen Facebook-sivulla. Keskustelussa Eeva Houtbeckers mainitsi donitsitaloustieteen, joka oli minulle aiemmin nimeltä tuttu, mutta en ollut aiheeseen paneutunut. Nyt Kate Raworthin teos Donitsitaloustiede: Seitsemän tapaa ajatella kuin 2000-luvun taloustieteilijä saapuikin lähikirjastooni ja pääsin sitä lukemaan. Raworth lähtee siitä, että valtavirtataloustieteen ajatukset taloudesta eivät riitä vastaamaan ihmiskunnan kohtaamiin haasteisiin 2000-luvulla. Tässä ajatuksiani ensimmäisestä johdannosta Kuka tahtoo taloustieteilijäksi?

Ääneenlausumaton kapitalismi

Raworth kritisoi valtavirtataloustiedettä liian kapea-alaisesta näkökulmasta, jotta sillä olisi annettavaa ilmastokriisin ja sosiaalisen eriarvoisuuden kaltaisten kysymysten ratkomiseen. Hän ei ole kritiikkinsä kanssa yksin vaan käyttää tukenaan taloustieteen opiskelijoiden oppinaineensa kohdistamaa kritiikkiä ympäri maailman.

Tällaiseen turhautumiseen on helppo samaistua, eritoten kun itselleni turhautumiseen riittii yksi taloustieteen peruskurssi Helsingin yliopistossa. Kurssin kerrottiin perustuvan erääseen taloustieteen perusteoksista (Economics, Mankiw & Taylor), jossa käydään läpi taloustieteen kymmenen perusperiaatetta ja peruskäsitettä. Taloustieteen perusteet olikin yliopistossa suorittamistani eri oppiaineiden peruskursseista ainoa, jossa ei pyrittykään luomaan kokonaiskuvaa taloustieteen kentästä ja siitä, miten ajatukset alalla ovat kehittyneet. Tuntui överiltä tuolloin, mutta nyt Donitsitaloustieteen johdannon perusteella kyseessä ei ole yksittäistapaus taloustieteen opintojen osalta.

Se mitä valtavirtataloustieteellä ja sen perusoletuksilla tarkoitetaan tullaan perkaamaan kirjan edetessä. Tässä kohtaa itse marxilaisuuden marinoimana käytän peruspuheenvuoroni siitä, että Rawrothin kritiikin kohteena johdannossa on nimenomaan valtavirtataloustiede eikä nykyinen talousjärjestelmä, kapitalismi. Koska itselläni on suurempi ongelma kapitalismin kuin sitä kuvaavan ja oikeuttavan taloustieteen kanssa, tapaan nurista kapitalistisesta järjestelmästä. Mutta siinä on oma pointtinsa, miksi kannattaa myös tuoda esiin kyseistä järjestelmää selittävää tieteenalaa. Ajattelen kuitenkin, että usein sillä mitä jätetään sanomatta, on yhtä paljon merkitystä kuin sillä, mitä sanotaan. Ja tässä tapauksessa kapitalismista vaikeneminen voi antaa kuvan, että ongelma ei ole perustavanlaatuisesti järjestelmässä vaan siinä, miten sitä käytetään. Koska en ole lukenut Rawothin kirjaa johdantoa pidemmälle, en tiedä mitä hän asiasta lopulta ajattelee.

Kuvien voima viestien välittäjänä

Ilahduttavasti Raworth ei keskity ainoastaan siihen, mikä valtavirtataloustieteessä on pielessä vaan myös siihen, millä keinoilla valtavirtaa voidaan haastaa. Raworth tiedostaa, että tietynlaiset ajattelumallit voivat olla hyvinkin tiukassa ja niitä voi olla vaikea jopa itsestään huomata. Yle Areenan Valheenpaljastajassa onkin konkreettisia esimerkkejä siitä, minkä takia jopa väärä tieto ja valheet voivat jäädä vaikuttamaan ihmisten toimintaan. Siksi onkin hyvä huomata, että oikeaksi luullun tiedon ja omien perusolettamuksien purkaminen voi olla iso työ; viedä aikaa ja vaivaa.

Kate Raworth onkin tuonut valtavirtataloustieteen haastavaa talousajatteluaan esiin donitsimallin avulla. Donitsin syötävä osuus rajautuu ekologiseen kantokykyyn ja sosiaaliseen kestävyyteen. Ratkaisut taloudenkin alalla tulisi siis löytyä näiden raamien puitteissa.

Kuva osoitteesta: https://www.jyu.fi/en/research/wisdom/for-students/donitsitalouslukupiiri

Pedagogisesti on tarpeellista jäsentää tietoa tavalla, joka tekee sen vastaanottajalle mahdollisimman helpoksi sisäistää. Kuvat ovat tähän yksi keino. Tulen Donitsitaloutta lukiessani pohtimaan asioita sosiaalisen uusintamisen teorian näkökulmasta, joka on itselleni ollut toimiva työkalu monimutkaisen todellisuuden hahmottamiseen tavalla, joka ei vedä mutkia liian suoriksi. Avaan kyseistä teoriaa myöhemmin enemmän, mutta tässä vaiheessa todettakoon, että siinä nimensä mukaisesti pyritään hahmottamaan yhteiskuntien toimintaa sosiaalisen uusintamisen eli ihmisten päivittäisen ja ylisukupolvisen ylläpidon ja uusintamisen näkökulmasta.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , | Kommentoi

Kiitokset äänestäneille!

Suuret kiitokset niille 28 ihmiselle, jotka äänestivät minua ja 2675:lle Feminististä puoluetta Helsingissä äänestäneelle!

Tässä kohtaa minulla ei ole tämän syvällisempää analyysia aiheeseen tarjota, vaan olen jo suunnannut ajatukseni muualle lukemalla donitsitaloustieteestä. Päivittelen oppimisprosessiani tänne kesän mittaan.

Pitäkäähän huolta itsestänne ja toisistanne!

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Miksi Feministinen puolue?

Ihminen kasvaa, muuttuu ja kehittyy ja itse ajattelen nykyään maailman muuttamista feministisistä lähtökohdista. Aktivismissani yritän ottaa huomioon niin toiminnassa kuin tavoitteissakin vähintäänkin ihmisten sukupuolen, luokan, toimintakyvyn, etnisyyden, seksuaalisuuden ja iän sekä myös ei-inhimillisen luonnon. Yritän, koska aina en onnistu täydellisesti. Se että jokin on välillä hankalaa ei kuitenkaan riitä syyksi lopettaa yrittämistä.

Feministisen puolueen kuntavaaliohjelmasta 60 unelmaa hyvästä elämästä voi lukea laajemmin, mihin puolue näissä vaaleissa pyrkii. Seuraavassa muutama nosto ohjelmasta.

7. Ihmisoikeuksien on toteuduttava päätöksenteossa. Kaikessa päätöksenteossa tulee arvioida päätösten inhimilliset vaikutukset niin sukupuolten tasa-arvon, lasten oikeuksien kuin laajemmin ihmisoikeuksien kannalta sekä ennen päätöksentekoa että sen jälkeen. Talousarviossa on noudatettava sukupuolitietoista budjetointia. Kuntien on järjestettävä henkilökunnalleen koulutusta sukupuolinäkökulmasta, antirasismista, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä koskevista kysymyksistä sekä ihmisoikeustietoisesta päätöksenteosta.”

Todellista, eri näkökulmat ja tilanteet huomioivaa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ei voida saavuttaa ellei vaivauduta päätöksiä tehdessä pohtimaan niiden vaikutuksia eri ihmisiin sekä myös luontoon. Kaipaisinkin poliittiseen keskusteluun selkeyttä siinä, että päätöksiä tehdessä tai vaihtoehtoja perusteltaessa tuotaisiin selkeästi esiin: 1) Mitä konkreettisia seurauksia päätöksellä on? 2) Ketkä päätöksestä hyötyvät, ketkä kärsivät? 3) Missä asemassa ne ihmiset, joita päätös koskee, ovat sen jälkeen?

11. Päästöt alas! Irtaudutaan turpeesta, kivihiilestä ja öljystä. Kuntien ilmastosuunnitelmissa ei ole sijaa fossiilisiin polttoaineisiin tai turpeeseen perustuvalle energiantuotannolle. Näitä ei pidä korvata bioenergialla vaan aidosti uusiutuvilla energialähteillä. Vähennetään autoilun päästöjä vahvistamalla joukkoliikenneyhteyksiä sekä kaupungeissa että maaseudulla. Otetaan käyttöön ruuhka- ja tiemaksut ja käytetään tuotot joukkoliikenteen parantamiseen. Rakennetaan asuinalueita, joissa työpaikat, palvelut ja joukkoliikenne ovat lähellä ja luovutaan parkkipaikkojen vähimmäismäärää säätelevästä pysäköintinormista. Lisätään sähköautojen latauspisteitä. Vähennetään vesistöjen ravinne- ja kiintoainekuormaa ja rehevöitymistä huolehtimalla hulevesien tehokkaammasta imeyttämisestä kosteikkojen, sadepuistojen ja viherkattojen avulla. Vähennetään pienhiukkaspäästöjä kaupunki- ja liikennesuunnittelulla ja edistämällä pienhiukkaspäästöttömiä lämmitysratkaisuja.”

Ilmastokriisi on tässä ja nyt. Jos haluamme jatkaa muun tulevaisuuden suunnittelua ja maailmanparantamista, ensin pitäisi huolehtia, että maapallo pysyy elinkelpoisena niin ihmisille kuin muillekin.

44. Palkkatasa-arvoa kuntatyöhön. Maksetaan samanarvoisesta työstä samaa palkkaa kaikille. Nostetaan naisenemmistöisten alojen palkkoja vastaamaan työn vaativuutta ja kuormittavuutta. Tehdään palkkavertailu samanarvoisten töiden palkkojen nostamiseksi keskenään samalle tasolle. Nostetaan pienimmät kuntatason palkat köyhyysrajan yläpuolelle. ”

Helsinki on suuri työnantaja ja iso osa kunnan työntekijöistä on naisia. Naisvaltaiset alat, kuten sosiaali- ja terveydenhuolto on räikeän alipalkattua työn vaativuuteen ja yhteiskunnalliseen merkitykseen nähden. Palkkaneuvottelut käydään ammattiliittojen ja työnantajaosapuolen edustajien kesken, mutta kunnilla on velvollisuus seurata palkkatasa-arvon toteutumista työntekijäryhmien kesken.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Alueet eriytyvät, koulutus eriarvoistuu

Koulukeskustelussa huomio kiinnittyy usein koulujen sisäisiin asioihin tai suuriin uudistuksiin. Syksyllä 2016 Suomen alakouluissa on otettu käyttöön uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Yläkouluissa uuden opetussuunnitelmaan siirrytään porrastetusti vuodesta 2017 alkaen. Samaan aikaan on polkaistu käyntiin Helsingin kaupungin digitalisaatio-ohjelma vuosille 2016 – 2019. Kuitenkin koulujen kehitykseen vaikuttaa ympäröivän yhteiskunnan kehitys, jolle koulut itse eivät paljoa mahda.

Vaikuttaa koulujen arkeen

Helsingissä alueelliset erot väestörakenteessa ovat kasvaneet 1990-luvulta lähtien. Kaupunginosat eroavat toisistaan väestön koulutustason, työllisyyden ja työttömyyden sekä vieraskielisten osuuden osalta. Vaikka erot eivät ole kansainvälisesti vertailtuna revenneet mahdottomiksi, vaikuttaa alueellinen eriytyminen jo koulujen arkeen.

Helsingissä koulujen oppimistuloksia pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti oppilaaksiottoalueen asuntokannan ja siitä seuraavan asukkaiden sosiaalis-taloudellisten taustojen perusteella. Tasa-arvoisen peruskoulun ihanteesta huolimatta kotitaustat vaikuttavat yhä enemmän oppilaan koulumenestykseen. Koulujen kehittämisessä on kyse muustakin kuin toiminnasta koulun sisällä.

Eritasoisten oppilaiden jakautuminen eri luokkiin ja kouluihin kasvattaa oppimistulosten eroja. Ryhmä, jossa opiskelee oppilaita erilaisista kodeista ja joiden koulumenestys on vaihtelevaa, tukee heikoimpien oppimista. Vertaisryhmä saa aikaan parempia oppimistuloksia heikoimpien osalta eikä toisaalta vaikuta heikentävästi parhaimpien koulumenestykseen.

Koulutuksen tasa-arvo?

Yhteiskunnan heikko-osaisimpien keskittyminen samoille alueille saa aikaan kierteen, joka ei rajoitu vain kyseisille asuinalueille. Helsingin opetuslautakunnan mahdollistama vapaampi kouluvalinta on lisännyt koulujen erikoistumista ja alueiden eriytymistä. Koulujen ja asuinalueiden vuorovaikutuksessa ne, jotka voivat valita, pyrkivät valitsemaan asuinalueen ja sitä kautta koulun parhaaksi katsomallaan tavalla.

Kaupunki tukee positiivisen diskriminaation määrärahalla niitä kouluja, jotka sijaitsevat sosiaalis-taloudellisesti heikoimmilla alueilla. Näin pyritään parantamaan koulutuksellista tasa-arvoa ja takaamaan koulutuksen laatu vaihtelevissa toimintaympäristöissä. Alueellisen eriytymisen pysäyttäminen ja sitä myöten koulujen toimintamahdollisuuksien parantaminen vaatii kunnalta myös järkevää asuntopolitiikkaa ja lähipalveluiden saatavuuden parantamista.

Vaikka ennen viime vaaleja luvattiin, että koulutuksesta ei leikata, on Helsingin tämän vuoden budjetissa oppilasta kohti aiempaa vähemmän rahaa, opettajia, avustajia, koulupsykologeja ja muita voimavaroja. Kaupunginvaltuustossa vain SKP ja Helsinki-listat esitti tähän korjausta.

Artikkeli on julkaistu Eespäin-lehdessä.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , | Kommentoi

Vajaan kahden kuukauden vakuuttava vaalikampanja

Taas on aika olla kuntavaaliehdokas. Miksi, kysyy moni minulta ja minä itseltäni. Tähän olen pyrkinyt vastaamaan sivulla Tietoa ehdokkaasta.

Ehdokkuuteni ohella olen töissä erityisopettajana Vantaalla. Toimin myös Vantaan opettajien ammattiyhdistyksen sihteerinä. Suomen kommunistisessa puolueessa olen Helsingin piirin kaupunkijärjestön varapuheenjohtaja. Luottamustoimet ovat vähentyneet sitä mukaan kuin työurani on edennyt.

Aloitin järjestöurani 15-vuotiaana Kommunistisessa nuorisoliitossa ja jatkoin siitä luontevasti puolueen, opiskelija- ja ainejärjestöjen kautta erilaisiin joukko- ja kansalaisliikkeisiin sekä vapaaehtoistöihin. Kuntapolitiikkaa lähempää vallan ydintä olen seuraillut Helsingin liikuntalautakunnan varajäsenenä vuosina 2009–2012.

Vaaliteemani olen listannut sivulle Vaaliteemat. Helsingissä kuntapolitiikka eroaa monen muun kunnan politiikasta, koska meillä on rahaa. Eikö olisikin ihana välillä pallotella ajatuksia palveluiden kehittämisestä (ja tässä en käytä sanaa kehittäminen merkityksessä leikkaaminen) ja miettiä kuinka helsinkiläiset kaupungin rahoja käyttäisivät? Iloista ja eteenpäin menevää ajattelua vaihtoehdottomuuden ja ankean leikkaamisen sijaan.

Rahasta puheen ollen, asuminen on Helsingissä liian kallista. Kaupungin vuokra-asuntoja tulisi rakentaa rutkasti enemmän kaupungin oman rakennusliikkeen toimesta. Lisäksi vuokrankiskontaa tulisi hillitä asettamalla vuokrakatto.

Vakuuttava vaalikampanja vaatii aikaa ja rahaa. Valitettavasti minulta ei liikene kumpaakaan kauheasti kampanjahommiin. En tarkoita, etteikö kuntapolitiikka olisi minulle tärkeää. Päinvastoin. Niin kauan kuin me tavalliset talliaiset pysymme politiikasta pois erinäisten resurssirajoitteiden takia, on kenttä pitkälti rikkaiden ja ammattipoliitikkojen hallussa. Siksi minäkin täällä taas huutelen.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: | Kommentoi

Päivän ajatus (6)

Nykyinen hallitus aikoo leikata koulutuksesta 600 miljoonaa. Leikkauksiin kuuluu muun muassa ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitetun erityisavustuksen poistaminen. Tämä tarkoittaa perusopetuksessa 45 miljoonan euron leikkausta edellisvuoteen verrattuna, mikä on OAJ:n laskelmien mukaan noin 900 opettajaa.

Osa kunnista, ainakin Vantaa ja Kuopio, on jo päättänyt maksaa omasta pussistaan erityisavustuksen häviämisen. Näin synkkinä aikoina on oltava iloinen, että peruskoulua arvostetaan jossain määrin edes kuntatasolla vaikka hallitus olisikin toista mieltä. Mutta silti ratkaisuun ei voi olla tyytyväinen.

Hallituksen leikkausten paikkailu kunnan budjetista siirtää peruspalveluiden rahoitusta entistä enemmän kuntien maksettavaksi. Samaan ovat johtaneet jo aiemmin tehdyt kuntien valtionosuuksien leikkaukset. Ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitetusta erityisavustuksesta luopuminen tarkoittaa, että erot ryhmäkoissa eri kuntien välillä kasvavat. Ne kunnat, jotka pystyvät, voivat kustantaa itse pienemmät ryhmäkoot. Huonommin käy niissä kunnissa, joissa talous on vahvasti valtionosuuksien varassa.

Suomalaisen peruskoulun menestys on rakennettu pitkälti alueellisen ja sosioekonomisen tasa-arvon periaatteille. Nyt suunnitellut leikkaukset koulutukseen tulevat romuttamaan niin tasa-arvon kuin peruskoulunkin.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , | Kommentoi

Päivän ajatus (5)

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen ulostulosta on jo moni ehtinyt kirjoittaa. Jo paria viikkoa aiemmin oli ministeri päästetty kirjoittamaan mustaa valkoiseksi Opettaja-lehden sivuilla. Alla kommenttini kolumniin:

Petyin lukiessani Opettaja-lehdestä (16.10.2015) opetus- ja kulttuuriministerin kolumnin hallituksen panostuksista koulutukseen. Miksi antaa Opettaja-lehden sivuilla tilaa tuollaisille tosiasiat sivuuttaville pinnallisille heitoille, vaikka OAJ:n kanta on leikkauksien vastainen ja hyviä perusteluita on kirjattu useisiin OAJ:n lausuntoihin ja uutisiin?

”Yksi hallituksen kärkihankkeista on uudistaa peruskoulua 2020-luvulle”, sanoo Grahn-Laasonen. Hieno tavoite, mutta 600 miljoonan euron leikkaaminen ei ole uudistamista, se on romuttamista. Etenkin kun jo edellinen hallitus leikkasi koulutusmenoista 1,5 miljardia. Siinä Grahn-Laasosen mainitsemat 121 miljoonaa euroa kolmen vuoden aikana peruskoulun uudistamiseen ei paljoa auta. Leikkaukset ovat silti satoja miljoonia.

Olen huolissani peruskoulun tulevaisuudesta. Pelkään, että koulujärjestelmästämme on tullut Suomessa itsestään selvyys, jonka kuvitellaan pysyvän pystyssä pelkällä pyhällä hengellä. Entäpä jos hallituksen kaavailemien leikkausten jälkeen kaikki ei jatkukaan ennallaan, vaan ne todella vaikuttavat peruskoulun toimintaan? Mitä jos heikentyneen rahoituksen seurauksena opettajien työmäärä kasvaa, koulutuksen tasa-arvo murenee ja oppimistulokset heikkenevät?

Itseäni kiinnostaisi tietää mitä eri puolella Suomea kouluissa ajatellaan. Oivallisen viitekehyksen keskustelulle tarjoaa esimerkiksi YK:n lapsen oikeuksien päivä 20.11.

Lisäys 6.11.2015: Kommenttini julkaistiin Opettaja-lehdessä 6.11.2015.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , | Kommentoi