Alueet eriytyvät, koulutus eriarvoistuu

Koulukeskustelussa huomio kiinnittyy usein koulujen sisäisiin asioihin tai suuriin uudistuksiin. Syksyllä 2016 Suomen alakouluissa on otettu käyttöön uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Yläkouluissa uuden opetussuunnitelmaan siirrytään porrastetusti vuodesta 2017 alkaen. Samaan aikaan on polkaistu käyntiin Helsingin kaupungin digitalisaatio-ohjelma vuosille 2016 – 2019. Kuitenkin koulujen kehitykseen vaikuttaa ympäröivän yhteiskunnan kehitys, jolle koulut itse eivät paljoa mahda.

Vaikuttaa koulujen arkeen

Helsingissä alueelliset erot väestörakenteessa ovat kasvaneet 1990-luvulta lähtien. Kaupunginosat eroavat toisistaan väestön koulutustason, työllisyyden ja työttömyyden sekä vieraskielisten osuuden osalta. Vaikka erot eivät ole kansainvälisesti vertailtuna revenneet mahdottomiksi, vaikuttaa alueellinen eriytyminen jo koulujen arkeen.

Helsingissä koulujen oppimistuloksia pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti oppilaaksiottoalueen asuntokannan ja siitä seuraavan asukkaiden sosiaalis-taloudellisten taustojen perusteella. Tasa-arvoisen peruskoulun ihanteesta huolimatta kotitaustat vaikuttavat yhä enemmän oppilaan koulumenestykseen. Koulujen kehittämisessä on kyse muustakin kuin toiminnasta koulun sisällä.

Eritasoisten oppilaiden jakautuminen eri luokkiin ja kouluihin kasvattaa oppimistulosten eroja. Ryhmä, jossa opiskelee oppilaita erilaisista kodeista ja joiden koulumenestys on vaihtelevaa, tukee heikoimpien oppimista. Vertaisryhmä saa aikaan parempia oppimistuloksia heikoimpien osalta eikä toisaalta vaikuta heikentävästi parhaimpien koulumenestykseen.

Koulutuksen tasa-arvo?

Yhteiskunnan heikko-osaisimpien keskittyminen samoille alueille saa aikaan kierteen, joka ei rajoitu vain kyseisille asuinalueille. Helsingin opetuslautakunnan mahdollistama vapaampi kouluvalinta on lisännyt koulujen erikoistumista ja alueiden eriytymistä. Koulujen ja asuinalueiden vuorovaikutuksessa ne, jotka voivat valita, pyrkivät valitsemaan asuinalueen ja sitä kautta koulun parhaaksi katsomallaan tavalla.

Kaupunki tukee positiivisen diskriminaation määrärahalla niitä kouluja, jotka sijaitsevat sosiaalis-taloudellisesti heikoimmilla alueilla. Näin pyritään parantamaan koulutuksellista tasa-arvoa ja takaamaan koulutuksen laatu vaihtelevissa toimintaympäristöissä. Alueellisen eriytymisen pysäyttäminen ja sitä myöten koulujen toimintamahdollisuuksien parantaminen vaatii kunnalta myös järkevää asuntopolitiikkaa ja lähipalveluiden saatavuuden parantamista.

Vaikka ennen viime vaaleja luvattiin, että koulutuksesta ei leikata, on Helsingin tämän vuoden budjetissa oppilasta kohti aiempaa vähemmän rahaa, opettajia, avustajia, koulupsykologeja ja muita voimavaroja. Kaupunginvaltuustossa vain SKP ja Helsinki-listat esitti tähän korjausta.

Artikkeli on julkaistu Eespäin-lehdessä.

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s