Donitsitalous haastaa totuttuja tapoja ajatella taloutta

Olin viime viikolla keskustelemassa Feministisestä talouspolitiikasta kunnissa Feministisen puolueen paneelissa. Tallenne on katsottavissa Feministisen puolueen Facebook-sivulla. Keskustelussa Eeva Houtbeckers mainitsi donitsitaloustieteen, joka oli minulle aiemmin nimeltä tuttu, mutta en ollut aiheeseen paneutunut. Nyt Kate Raworthin teos Donitsitaloustiede: Seitsemän tapaa ajatella kuin 2000-luvun taloustieteilijä saapuikin lähikirjastooni ja pääsin sitä lukemaan. Raworth lähtee siitä, että valtavirtataloustieteen ajatukset taloudesta eivät riitä vastaamaan ihmiskunnan kohtaamiin haasteisiin 2000-luvulla. Tässä ajatuksiani ensimmäisestä johdannosta Kuka tahtoo taloustieteilijäksi?

Ääneenlausumaton kapitalismi

Raworth kritisoi valtavirtataloustiedettä liian kapea-alaisesta näkökulmasta, jotta sillä olisi annettavaa ilmastokriisin ja sosiaalisen eriarvoisuuden kaltaisten kysymysten ratkomiseen. Hän ei ole kritiikkinsä kanssa yksin vaan käyttää tukenaan taloustieteen opiskelijoiden oppinaineensa kohdistamaa kritiikkiä ympäri maailman.

Tällaiseen turhautumiseen on helppo samaistua, eritoten kun itselleni turhautumiseen riittii yksi taloustieteen peruskurssi Helsingin yliopistossa. Kurssin kerrottiin perustuvan erääseen taloustieteen perusteoksista (Economics, Mankiw & Taylor), jossa käydään läpi taloustieteen kymmenen perusperiaatetta ja peruskäsitettä. Taloustieteen perusteet olikin yliopistossa suorittamistani eri oppiaineiden peruskursseista ainoa, jossa ei pyrittykään luomaan kokonaiskuvaa taloustieteen kentästä ja siitä, miten ajatukset alalla ovat kehittyneet. Tuntui överiltä tuolloin, mutta nyt Donitsitaloustieteen johdannon perusteella kyseessä ei ole yksittäistapaus taloustieteen opintojen osalta.

Se mitä valtavirtataloustieteellä ja sen perusoletuksilla tarkoitetaan tullaan perkaamaan kirjan edetessä. Tässä kohtaa itse marxilaisuuden marinoimana käytän peruspuheenvuoroni siitä, että Rawrothin kritiikin kohteena johdannossa on nimenomaan valtavirtataloustiede eikä nykyinen talousjärjestelmä, kapitalismi. Koska itselläni on suurempi ongelma kapitalismin kuin sitä kuvaavan ja oikeuttavan taloustieteen kanssa, tapaan nurista kapitalistisesta järjestelmästä. Mutta siinä on oma pointtinsa, miksi kannattaa myös tuoda esiin kyseistä järjestelmää selittävää tieteenalaa. Ajattelen kuitenkin, että usein sillä mitä jätetään sanomatta, on yhtä paljon merkitystä kuin sillä, mitä sanotaan. Ja tässä tapauksessa kapitalismista vaikeneminen voi antaa kuvan, että ongelma ei ole perustavanlaatuisesti järjestelmässä vaan siinä, miten sitä käytetään. Koska en ole lukenut Rawothin kirjaa johdantoa pidemmälle, en tiedä mitä hän asiasta lopulta ajattelee.

Kuvien voima viestien välittäjänä

Ilahduttavasti Raworth ei keskity ainoastaan siihen, mikä valtavirtataloustieteessä on pielessä vaan myös siihen, millä keinoilla valtavirtaa voidaan haastaa. Raworth tiedostaa, että tietynlaiset ajattelumallit voivat olla hyvinkin tiukassa ja niitä voi olla vaikea jopa itsestään huomata. Yle Areenan Valheenpaljastajassa onkin konkreettisia esimerkkejä siitä, minkä takia jopa väärä tieto ja valheet voivat jäädä vaikuttamaan ihmisten toimintaan. Siksi onkin hyvä huomata, että oikeaksi luullun tiedon ja omien perusolettamuksien purkaminen voi olla iso työ; viedä aikaa ja vaivaa.

Kate Raworth onkin tuonut valtavirtataloustieteen haastavaa talousajatteluaan esiin donitsimallin avulla. Donitsin syötävä osuus rajautuu ekologiseen kantokykyyn ja sosiaaliseen kestävyyteen. Ratkaisut taloudenkin alalla tulisi siis löytyä näiden raamien puitteissa.

Kuva osoitteesta: https://www.jyu.fi/en/research/wisdom/for-students/donitsitalouslukupiiri

Pedagogisesti on tarpeellista jäsentää tietoa tavalla, joka tekee sen vastaanottajalle mahdollisimman helpoksi sisäistää. Kuvat ovat tähän yksi keino. Tulen Donitsitaloutta lukiessani pohtimaan asioita sosiaalisen uusintamisen teorian näkökulmasta, joka on itselleni ollut toimiva työkalu monimutkaisen todellisuuden hahmottamiseen tavalla, joka ei vedä mutkia liian suoriksi. Avaan kyseistä teoriaa myöhemmin enemmän, mutta tässä vaiheessa todettakoon, että siinä nimensä mukaisesti pyritään hahmottamaan yhteiskuntien toimintaa sosiaalisen uusintamisen eli ihmisten päivittäisen ja ylisukupolvisen ylläpidon ja uusintamisen näkökulmasta.

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s