Donitsitaloustieteessä nähdään eriarvoisuus nykyisen talousjärjestelmän aiheuttamana

Aiemmin tapahtunutta: Mili alkoi lukea Donitsitaloustiedettä ja julkaista mietteitään blogissaan. Johdannon ja kolmen luvun jälkeen tiedämme, että:


1) Kate Raworthin donitsitaloustiede kritisoi valtavirtataloustieteen tapaa hahmottaa taloutta ja yhteiskuntien toimintaa. Raworthin mukaan valtavirtataloustieteessä tuotetun tiedon avulla ei pystytä luomaan sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviä yhteiskuntia.
2) Donitsitaloustieteessä on kyse sellaisen talousmallin hahmottelusta, jossa pyritään löytämään tasapainotila ihmisten perustarpeiden tyydyttämisen sekä maapallon ekologisen kantokyvyn suhteen.
3) Donitsitaloustieteessä rahataloutta tarkastellaan osana kansantaloutta, yhteiskuntia sekä maapallon energia- ja raaka-ainevarantoja. Toimijoina ovat kotitaloudet, yritykset ja julkinen sektori sekä yhteisomistukset.
4) Donitsitaloustieteessä laajennetaan valtavirtataloustieteestä tuttua ihmiskuvaa näkemällä ihmiset vastavuoroiseen toimintaan kykenevinä, toisistaan riippuvaisina olioina, jotka ovat osa luontoa.

Ja nyt, luku 4 Omaksu systeemiajattelu.

Jos aikaisemmin vielä pohdin, kuinka syvälle Raworthin kapitalismin kritiikki ulottuu, saadaan tässä luvussa siihen jo joitain vastauksia. Johtopäätöksenä hän toteaa: ”Nykyinen talousjärjestelmämme on lähtökohtaisesti eriarvoistava ja tuhoava. Huomisen talouden on oltava rakenteeltaan distributiivinen ja regeneratiivinen.” Mutta kuinka tähän päädyttiin?

Raworth aloittaa taas esittelemällä yhden valtavirtataloustieteen perusolettamuksista, kysynnän ja tarjonnan käyrät. Siinä kohdassa, jossa kysyntä ja tarjonta kohtaavat vallitsee talouden tasapaino. Rajahyödyn käsitteen avulla kuvataan sitä, kuinka kuluttajan tavarasta saama hyöty pienenee, mitä enemmän hänellä niitä jo ennestään on, joten halukkuus maksaa korkeampaa hintaa vähenee. Oletuksena myös on, että myyjäpuolella myös rajahyöty laskee myynnin määrän kasvaessa, minkä takia tuotteista pyydettävä hinta nousee.

Oikeassa elämässä asiat eivät ole olleet näin helposti mallinnettavissa ja monet taloustieteen kysymyksistä ovatkin mutkikkaampia kuin pariin muuttujaan pelkistetetyt mallit antavat ymmärtää. Ongelmaa on yritetty ratkoa ulkoisvaikutusten käsitteellä, mutta sekin peittää vain sen tosiasian, että vaikutukset ovat ”ulkoisia” vain mallien rajoittuneisuuden takia.

Raworth näkee systeemiajattelun oikeana suuntana nykyajan polttavampien kysymysten tarkastelussa. Systeemiajattelun keskeiset käsitteet hänen mukaansa ovat: varannot, virrat, takaisinkytkennät ja viive. Seuraavaksi kokeilen soveltaa systeemiajattelua hoivan tarkasteluun yhteiskunnassa.

Varannot ja virrat ovat Raworthin mukaan systeemin perusosia. Niillä tarkoitetaan mitä tahansa systeemin osaa tai asiaa, jota on ja jonka määrä muuttuu sen mukaan, mihin päin virrat vievät. Leikitään, että yhteisössä on tietty määrä hoivaa. Hoivan määrä voi kasvaa esimerkiksi sitä tuottavia tyyppejä lisäämällä, jokaisen suorittaman hoivan määrää lisäämällä tai hoivatarpeen vähentämisellä. Toisaalta hoivan määrä vähenee tekijöiden uupuessa, hoivattavien määrän tai hoivaamisen kuluttavuuden kasvaessa.

Varantojen ja virtojen yhteydet muodostuvat takaisinkytkennöistä. Takaisinkytkentöjä voi olla vahvistavia tai tasapainottavia. Vahvistavat takaisinkytkennät synnyttävät joko hyviä tai huonoja kierteitä. Hoivan tapauksessa resurssien lisääminen todennäköisesti tekee hoivasta laadukkaampaa, vähentää hoivan tarvetta jatkossa ja saa hoivaa tekevät tahot jatkamaan toimintaansa. Sen sijaan jatkuva puute hoivasta johtaa ymmärrettävästi huonoon kierteeseen.

Tasapainottavat takaisinkytkennät taas vakauttavat systeemin toimintaa vastustamalla tai tasapainottamalla systeemin tapahtumia. Esimerkiksi hoivan resurssien vähetessä sen tuhoisia vaikutuksia voidaan tiettyyn pisteeseen asti vähentää systeemissä toimivien pyrkimyksillä tulla toimen vähemmällä ja/tai puristaa itsestään enemmän irti.

Systeemit ovat mutkikkaita, koska vahvistavien ja tasapainottavien takaisinkytkentöjen vaikutusta toisiinsa on mahdoton ennustaa. Lisäksi seuraukset tulevat näkyviin usein viiveellä. Siksi moni äkkinäisiltä näyttäneistä muutoksista onkin oikeasti pitkän kehityksen tulosta, jota ei ole vain osattu nähdä.

Raworth näkee yksiulotteiset tarkastelutavat osin ihmisen evoluution tuotoksena, osin taloustieteiden huonojen kehityssuuntien seurauksena. Rahoituskuplat, ilmastonmuutos ja varallisuuden kasautuminen rikkaille ovat hänen mukaansa nykyisen talousjärjestelmän seurauksia ja osa sen toimintalogiikka. Ei suinkaan poikkeuksia säännöstä.

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s