Päivän ajatus (5)

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen ulostulosta on jo moni ehtinyt kirjoittaa. Jo paria viikkoa aiemmin oli ministeri päästetty kirjoittamaan mustaa valkoiseksi Opettaja-lehden sivuilla. Alla kommenttini kolumniin:

Petyin lukiessani Opettaja-lehdestä (16.10.2015) opetus- ja kulttuuriministerin kolumnin hallituksen panostuksista koulutukseen. Miksi antaa Opettaja-lehden sivuilla tilaa tuollaisille tosiasiat sivuuttaville pinnallisille heitoille, vaikka OAJ:n kanta on leikkauksien vastainen ja hyviä perusteluita on kirjattu useisiin OAJ:n lausuntoihin ja uutisiin?

”Yksi hallituksen kärkihankkeista on uudistaa peruskoulua 2020-luvulle”, sanoo Grahn-Laasonen. Hieno tavoite, mutta 600 miljoonan euron leikkaaminen ei ole uudistamista, se on romuttamista. Etenkin kun jo edellinen hallitus leikkasi koulutusmenoista 1,5 miljardia. Siinä Grahn-Laasosen mainitsemat 121 miljoonaa euroa kolmen vuoden aikana peruskoulun uudistamiseen ei paljoa auta. Leikkaukset ovat silti satoja miljoonia.

Olen huolissani peruskoulun tulevaisuudesta. Pelkään, että koulujärjestelmästämme on tullut Suomessa itsestään selvyys, jonka kuvitellaan pysyvän pystyssä pelkällä pyhällä hengellä. Entäpä jos hallituksen kaavailemien leikkausten jälkeen kaikki ei jatkukaan ennallaan, vaan ne todella vaikuttavat peruskoulun toimintaan? Mitä jos heikentyneen rahoituksen seurauksena opettajien työmäärä kasvaa, koulutuksen tasa-arvo murenee ja oppimistulokset heikkenevät?

Itseäni kiinnostaisi tietää mitä eri puolella Suomea kouluissa ajatellaan. Oivallisen viitekehyksen keskustelulle tarjoaa esimerkiksi YK:n lapsen oikeuksien päivä 20.11.

Lisäys 6.11.2015: Kommenttini julkaistiin Opettaja-lehdessä 6.11.2015.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , | Kommentoi

Päivän ajatus (4)

Mokaamisen pelko on yleistä. Hoen vähän väliä oppilailleni, kuinka ilman virheitä on turha kuvitella oppivansa mitään. Ja kuitenkin sain tänään viimeksi itseni kiinni epäonnistumisen mahdollisuuden tuomasta paniikista. Rauhoitan itseäni ajatuksella, että ainoa tapa välttää mokat, on olla tekemättä mitään. Sekään ei ole vaihtoehto. Siksipä taas lippu liehuen kohti uusia epäonnistumisia!

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: | 2 kommenttia

Päivän ajatus (3)

Maanantai on harvoin päivistä parhain. Vaikka en pidäkään siitä, että isoissa ongelmissa olevia ihmisiä kehoitettaisiin ensimmäisenä tarkastamaan asennettaan, voi näin hyväosaisena todeta, että tekemisen meininki vaikuttaa vahvasti jaksamiseen. Ei ole oman jaksamisen kannalta järkevää tehdä kovinkaan montaa asiaa, joiden tekeminen tuntuu pakolta. Tekeminen helpottuu heti, kun saa itsensä uskomaan että omaksi iloksihan tässä omasta vapaasta tahdosta puuhaillaan. Väsyneenä itsensä motivointi on vaikeampaa, mutta silti. Ihan omaksi iloksi tämäkin teksti syntyi eikä suinkaan siitä pakosta, että meninpä lupaamaan.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: | Kommentoi

Päivän ajatus (2)

Parhaat ajatukset tulevat usein kävelyllä. Kävelen melko paljon, mutta tänään mietin että voisin kävellä vieläkin enemmän. Helsingin Sanomissa puhuttiin tänään Ura ja työ -liitteessä siitä, kuinka kannattaa varata kalenterista aikaa oman uransa pohtimiselle. Uskon, että sama pätee mihin tahansa asiaan, joka vaatii suunnittelua, organisointia, uuden luomista, analysointia ja arviointia.

John Cleese osaa sanoa asian hauskemmin (ja englanniksi), mutta villakoiran ydin on aika ja rauha. Cleese ei puhu kävelemisestä mitään, mutta hänkin kannustaa varaamaan säännöllisesti oman ajan ja paikan pelkästään olemiseen. Istun paljon kokouksissa ja tiedän, että monet istuvat paljon työssään. Haluaisin kokeilla käveleviä kokouksia. Lisäksi haluaisin nähdä, miten käy, jos paljon työssään tietokoneilla ja kokouksissa istuvat käyttäisivät työviikostaan tunnin kävelemiseen. Lisääntyisikö työn tehokkuus tai tuntuisiko asioiden aikaansaaminen ja ratkaisuiden tekeminen helpommalta?

Tietenkään kaikki eivät voi vain lähteä kävelemään kesken työpäivän, mutta paljon erilaisten järjestöjen toimintaa nähneenä kuvittelisin, että sieltä voitaisiin aloittaa.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , | Kommentoi

Päivän ajatus (1)

Ei ole tullut taas kirjoiteltua. Olen huomannut niin itsestäni kuin usein ympäristössäni, että kynnys kirjoittaa on kohtuuttoman korkea. Päätinpä tehdä pienen testin. Kuukauden ajan kirjoitan joka päivä yhden ajatuksen ja julkaisen sen. Josko alkaisi ajatustensa tekstiksi muotoileminen helpottaa.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: | Kommentoi

Luokkakeskustelua

Kuulumisia Porvaripeli poikki -kiertueelta ja pohdiskeluani luokkatietoisuudesta löytyy Tiedonantaja-lehden blogista.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , | Kommentoi

Suomalaisen kirjallisuuden päivä

Suomalaisen kirjallisuuden päivänä on sopivaa kirjoittaa sananen lukutaidosta ja kirjoista. Suomalaisten lukutaito on pitkään ollut kansainvälisesti kovaa tasoa. Keskeistä kansainvälisesti hyvässä lukutaidon tasossa on heikosti lukevien pieni osuus.

2010-luvun vaihteessa tilanne ei ollutkaan enää ihan niin ruusuinen. Huomattiin, että joka kymmenes yli 16-vuotiaista ei ymmärrä lukemaansa riittävän hyvin selvitäkseen arjen haasteista.

Suomalainen peruskoulu ja laajemminkin hyvinvointiyhteiskunta ovat vaikuttaneet suomalaisten lukutaidon kehittymiseen. Lukutaitoa on pidetty tärkeänä ja siihen on haluttu panostaa. Koululaitoksen lisäksi muun muassa lähikirjastot ovat tärkeä osa lukutaidon kehittymistä.

Kuten monien muidenkin asioiden oppimisessa, myös lapsen lukutaidon kehittymisessä kodin vaikutus on suuri. Peruskoululla on pyritty turvaamaan lapsille ja nuorille mahdollisimman tasa-arvoiset mahdollisuudet elämässä taustoista riippumatta. Lukutaitojen heikkeneminen voikin olla osa laajempaa kehitystä, joka näkyy kouluissa ja yhteiskunnassa. Heikoimpien ja parhaiten menestyvien välinen kuilu kasvaa.

Lukutaito ei ole poliittinen kysymys ainoastaan silloin, kun kyse on kansakunnan tai ihmisryhmien nostamisesta täydellisestä lukutaidottomuudesta osaksi kirjallista yhteiskuntaa. Lukutaito on poliittinen kysymys myös 2000-luvun Suomessa, jossa huolestuttavan monella jää mahdollisuudet päästä osaksi yhteiskuntaa hyvin heikoiksi puutteellisen lukutaidon takia.

Peruskoulu on keskeinen tekijä tämän poliittisen kysymyksen ratkaisemisessa. Peruskoulu itse on jäänyt pinteeseen yrittäessään pysyä muuttuvan yhteiskunnan mukana samalla kun kuntien taloutta kovalla kädellä leikataan. On palattava perusasioihin ja mietittävä mikä peruskoulun oikeus olemassa oloonsa on. Itse panisin monipuolisen lukutaidon saavuttamisen tehtävälistan kärkeen.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , | Kommentoi

Kouluruoalla politiikkaa

Vantaan Sanomissa (VIIKONVAIHDE 14.-15.9.2013) kerrottiin, että Vantaan ja Helsingin kouluissa tarjoillaan lapsille synteettistä proteiinivalmistetta quornia. Uutisointi tuskin parantaa koulujen kasvisruokapäivien tai yleisemmin kasvissyönnin mainetta.

Vähemmän lihaa sisältävän ruokavalion edistäminen olisi kuitenkin Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden kestävän kehityksen ja ekologisuuden tavoitteiden mukaista. Lisäksi useimmat suomalaiset syövät enemmän kuin tarpeeksi proteiinia. Meillä olisi varaa tutustua ruokiin, joiden pääainesosa ei ole liha.

Liha ei sisällä niin paljon proteiinia kuin useimmat uskovat. Kypsentämättömän jauhelihan proteiinipitoisuus on alle 20 grammaa sadassa grammassa, mikä ei heitä montaa grammaa kohun aiheuttaneen quornin pitoisuuksista. Proteiinin imeytymisessä voi olla eroja, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että lihan ja quornin sijaan olisi tarjolla ekologisesti kestävämpiäkin vaihtoehtoja proteiininlähteeksi.

Ekologisesti kestävä toiminta on vahvasti kirjoitettuna suomalaisen peruskoulun toimintaan. Kestäviä hankintoja suosittelevat myös ainakin periaatetasolla Suomen valtio ja Euroopan komissio. Eikö tällöin hankintalain puitteissakin olisi mahdollista suosia kaikkien julkisen puolen ruokahankintojen suhteen lähellä tuotettua? Kestävät ruokahankinnat eivät olisi pahitteeksi myöskään suomalaisen ruoantuotannon kannalta.

Julkaistu Vantaan Sanomien yleisönosastolla 18.9.2013

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , | Kommentoi

Teesejä maailman opettajien päivänä

Suomalainen peruskoulu on kovassa huudossa maailmalla. Suomalaiset itse pitävät sitä sotien jälkeisen Suomen hyvinvointivaltiollisen yhteiskuntapolitiikan suurimpana saavutuksena. Vanhempien keskuudessa tehdyt kyselyt ovat johdonmukaisesti osoittaneet yleistä tyytyväisyyttä järjestelmään.

Kuntien taloutta vedetään Suomen valtion toimesta yhä kireämmälle ja kouluista leikataan. Rahan puute on viemässä monilta lapsilta oikeuden lähikouluun ja oppilashuollon palveluihin. Kouluja lakkautetaan yhtä lailla haja-asutusalueilla kuin tiiviisti asutetulla pääkaupunkiseudullakin. Eri alueiden välillä on suuret erot koulupsykologien, -kuraattorien ja (pätevien) erityisopettajien määrissä.

Suomalainen peruskoulu on perustettu paljon vähemmillä varoilla kuin mitä meillä nyt on käytössämme. On poliittinen päätös kiristää vyötä hyvinvointipalveluissa laskennallisen kestävyysvajeen takia. Peruspalveluista leikkaaminen ei ole inhimillisesti eikä taloudellisesti kestävä vaihtoehto. Tiedämme, että lyhytnäköiset säästöt tulevat kalliiksi tulevaisuudessa.

Kenen ehdoilla peruskoulua ollaan ajamassa alas? Eivät opettajat omaa työpaikkaansa tuhoaisi. Vanhemmat haluavat lapsilleen parasta. Koululaiset toivoisivat varmasti peruskoulun kehittyvän suuntaan, jossa he voisivat kokea koulupäivänsä mielekkäiksi. Mitään hyvää ei voi seurata jatkuvista leikkauksista ja lähikoulujen lakkauttamisista.

Tasa-arvon pohjalta luotu koulujärjestelmä ja korkeasti koulutetut opettajat luovat peruskoulun kehittämiseen tulevaisuudessakin mitä parhaimmat edellytykset. Ei anneta kenenkään viedä opettajilta mahdollisuutta tehdä työtään hyvin lasten lähikouluissa. Meitä kaikkia tarvitaan puolustamaan tasa-arvoista peruskoulutusta tulevillekin sukupolville!

Maailman opettajien päivänä 5.10.2013

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: | Kommentoi

Valinnainen yleissivistys

Oppiaineiden valinnaisuutta suunnitellaan lisättäväksi lukioissa. Nykyisin lukion oppiaineissa on pakollisia kursseja yhteensä 4751 ja niiden lisäksi oppilas valitsee syventäviä ja soveltavia kursseja eri aineista niin, että lukion oppimäärä, vähintään 75 kurssia, tulee täyteen. Valinnaisuutta halutaan nyt lisätä eri oppiainekokonaisuuksien sisällä. ”Oppiainekorit” olisivat kieliaineet, yhteiskunnalliset aineet, taito- ja taideaineet, katsomusaineet ja luonnontieteet. Äidinkielen ja kirjallisuuden sekä matematiikan suorittamistavat eivät muuttuisi. 

Valinnaisuuden ei aina tarvitse olla paha asia. Ongelmaksi se muodostuu, kun kyseessä on laitos, jolle on annettu yleissivistävä tehtävä. Lisääntynyt valinnanvapaus oppiainekokonaisuuksien sisällä voi hyvinkin johtaa opiskeltavien oppiaineiden vähenemiseen. Vain muutaman aineen opiskeluun keskittyminen ei ole yleissivistävää.

Oppiainekokonaisuudet ovat toki luonteva jatko seitsemän vuotta sitten toteutetulle ainereaaliuudistukselle. Jo ainereaalin pelättiin suuntaavaan lukiolaisten ponnistukset vain parin aineen kirjoittamiseen ja näin rapauttavan lukion yleissivistävää vaikutusta. Nyt voidaan nähdä, ettei pelko ollut turha: Lukiolaiset kirjoittavat ainereaalissa eniten aineita, joissa on vain vähän kursseja. Tänä syksynä terveystiedon kirjoittaa 29 prosenttia ylioppilaskokelaista. Tämä on enemmän kuin toisella ja kolmannella sijalla olevien biologian ja historian kirjoittajia yhteensä.

Valinnaisuudesta puhutaan usein ihmisen motivaatiota kasvattavana tekijänä. On kivempi opiskella asioita, jotka itseä kiinnostavat. Motivaatio on kuitenkin siitä jännä asia, ettei sen tarvitse olla heti aluksi sisäistä, oppilaan omasta tunteesta lähtevää. Usein käy niin, että sitä alkaa tutustua johonkin asiaan ”pakosta”, mutta pikku hiljaa uuden oppimisen into viekin mukanaan ja motivaatio muuttuu omaksi. 

Yleissivistys ja sen tarjoama laaja näkökulma eri maailman ilmiöihin on liian kova hinta maksettavaksi siitä, että lukiolaisille halutaan lisää valinnanmahdollisuuksia. Valinnaisuuden lisäämisen sijaan tulisi muuttaa nykyistä ainereaalia laaja-alaisempaa osaamista palkitsevaan suuntaan. Ja luopua ajatuksesta oppiainekoreista.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , | Kommentoi