Vajaan kahden kuukauden vakuuttava vaalikampanja

Taas on aika olla kuntavaaliehdokas. Miksi, kysyy moni minulta ja minä itseltäni. Tähän olen pyrkinyt vastaamaan sivulla Tietoa ehdokkaasta.

Ehdokkuuteni ohella olen töissä erityisopettajana Vantaalla. Toimin myös Vantaan opettajien ammattiyhdistyksen sihteerinä. Suomen kommunistisessa puolueessa olen Helsingin piirin kaupunkijärjestön varapuheenjohtaja. Luottamustoimet ovat vähentyneet sitä mukaan kuin työurani on edennyt.

Aloitin järjestöurani 15-vuotiaana Kommunistisessa nuorisoliitossa ja jatkoin siitä luontevasti puolueen, opiskelija- ja ainejärjestöjen kautta erilaisiin joukko- ja kansalaisliikkeisiin sekä vapaaehtoistöihin. Kuntapolitiikkaa lähempää vallan ydintä olen seuraillut Helsingin liikuntalautakunnan varajäsenenä vuosina 2009–2012.

Vaaliteemani olen listannut sivulle Vaaliteemat. Helsingissä kuntapolitiikka eroaa monen muun kunnan politiikasta, koska meillä on rahaa. Eikö olisikin ihana välillä pallotella ajatuksia palveluiden kehittämisestä (ja tässä en käytä sanaa kehittäminen merkityksessä leikkaaminen) ja miettiä kuinka helsinkiläiset kaupungin rahoja käyttäisivät? Iloista ja eteenpäin menevää ajattelua vaihtoehdottomuuden ja ankean leikkaamisen sijaan.

Rahasta puheen ollen, asuminen on Helsingissä liian kallista. Kaupungin vuokra-asuntoja tulisi rakentaa rutkasti enemmän kaupungin oman rakennusliikkeen toimesta. Lisäksi vuokrankiskontaa tulisi hillitä asettamalla vuokrakatto.

Vakuuttava vaalikampanja vaatii aikaa ja rahaa. Valitettavasti minulta ei liikene kumpaakaan kauheasti kampanjahommiin. En tarkoita, etteikö kuntapolitiikka olisi minulle tärkeää. Päinvastoin. Niin kauan kuin me tavalliset talliaiset pysymme politiikasta pois erinäisten resurssirajoitteiden takia, on kenttä pitkälti rikkaiden ja ammattipoliitikkojen hallussa. Siksi minäkin täällä taas huutelen.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: | Kommentoi

Päivän ajatus (6)

Nykyinen hallitus aikoo leikata koulutuksesta 600 miljoonaa. Leikkauksiin kuuluu muun muassa ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitetun erityisavustuksen poistaminen. Tämä tarkoittaa perusopetuksessa 45 miljoonan euron leikkausta edellisvuoteen verrattuna, mikä on OAJ:n laskelmien mukaan noin 900 opettajaa.

Osa kunnista, ainakin Vantaa ja Kuopio, on jo päättänyt maksaa omasta pussistaan erityisavustuksen häviämisen. Näin synkkinä aikoina on oltava iloinen, että peruskoulua arvostetaan jossain määrin edes kuntatasolla vaikka hallitus olisikin toista mieltä. Mutta silti ratkaisuun ei voi olla tyytyväinen.

Hallituksen leikkausten paikkailu kunnan budjetista siirtää peruspalveluiden rahoitusta entistä enemmän kuntien maksettavaksi. Samaan ovat johtaneet jo aiemmin tehdyt kuntien valtionosuuksien leikkaukset. Ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitetusta erityisavustuksesta luopuminen tarkoittaa, että erot ryhmäkoissa eri kuntien välillä kasvavat. Ne kunnat, jotka pystyvät, voivat kustantaa itse pienemmät ryhmäkoot. Huonommin käy niissä kunnissa, joissa talous on vahvasti valtionosuuksien varassa.

Suomalaisen peruskoulun menestys on rakennettu pitkälti alueellisen ja sosioekonomisen tasa-arvon periaatteille. Nyt suunnitellut leikkaukset koulutukseen tulevat romuttamaan niin tasa-arvon kuin peruskoulunkin.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , | Kommentoi

Päivän ajatus (5)

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen ulostulosta on jo moni ehtinyt kirjoittaa. Jo paria viikkoa aiemmin oli ministeri päästetty kirjoittamaan mustaa valkoiseksi Opettaja-lehden sivuilla. Alla kommenttini kolumniin:

Petyin lukiessani Opettaja-lehdestä (16.10.2015) opetus- ja kulttuuriministerin kolumnin hallituksen panostuksista koulutukseen. Miksi antaa Opettaja-lehden sivuilla tilaa tuollaisille tosiasiat sivuuttaville pinnallisille heitoille, vaikka OAJ:n kanta on leikkauksien vastainen ja hyviä perusteluita on kirjattu useisiin OAJ:n lausuntoihin ja uutisiin?

”Yksi hallituksen kärkihankkeista on uudistaa peruskoulua 2020-luvulle”, sanoo Grahn-Laasonen. Hieno tavoite, mutta 600 miljoonan euron leikkaaminen ei ole uudistamista, se on romuttamista. Etenkin kun jo edellinen hallitus leikkasi koulutusmenoista 1,5 miljardia. Siinä Grahn-Laasosen mainitsemat 121 miljoonaa euroa kolmen vuoden aikana peruskoulun uudistamiseen ei paljoa auta. Leikkaukset ovat silti satoja miljoonia.

Olen huolissani peruskoulun tulevaisuudesta. Pelkään, että koulujärjestelmästämme on tullut Suomessa itsestään selvyys, jonka kuvitellaan pysyvän pystyssä pelkällä pyhällä hengellä. Entäpä jos hallituksen kaavailemien leikkausten jälkeen kaikki ei jatkukaan ennallaan, vaan ne todella vaikuttavat peruskoulun toimintaan? Mitä jos heikentyneen rahoituksen seurauksena opettajien työmäärä kasvaa, koulutuksen tasa-arvo murenee ja oppimistulokset heikkenevät?

Itseäni kiinnostaisi tietää mitä eri puolella Suomea kouluissa ajatellaan. Oivallisen viitekehyksen keskustelulle tarjoaa esimerkiksi YK:n lapsen oikeuksien päivä 20.11.

Lisäys 6.11.2015: Kommenttini julkaistiin Opettaja-lehdessä 6.11.2015.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , | Kommentoi

Päivän ajatus (4)

Mokaamisen pelko on yleistä. Hoen vähän väliä oppilailleni, kuinka ilman virheitä on turha kuvitella oppivansa mitään. Ja kuitenkin sain tänään viimeksi itseni kiinni epäonnistumisen mahdollisuuden tuomasta paniikista. Rauhoitan itseäni ajatuksella, että ainoa tapa välttää mokat, on olla tekemättä mitään. Sekään ei ole vaihtoehto. Siksipä taas lippu liehuen kohti uusia epäonnistumisia!

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: | 2 kommenttia

Päivän ajatus (3)

Maanantai on harvoin päivistä parhain. Vaikka en pidäkään siitä, että isoissa ongelmissa olevia ihmisiä kehoitettaisiin ensimmäisenä tarkastamaan asennettaan, voi näin hyväosaisena todeta, että tekemisen meininki vaikuttaa vahvasti jaksamiseen. Ei ole oman jaksamisen kannalta järkevää tehdä kovinkaan montaa asiaa, joiden tekeminen tuntuu pakolta. Tekeminen helpottuu heti, kun saa itsensä uskomaan että omaksi iloksihan tässä omasta vapaasta tahdosta puuhaillaan. Väsyneenä itsensä motivointi on vaikeampaa, mutta silti. Ihan omaksi iloksi tämäkin teksti syntyi eikä suinkaan siitä pakosta, että meninpä lupaamaan.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: | Kommentoi

Päivän ajatus (2)

Parhaat ajatukset tulevat usein kävelyllä. Kävelen melko paljon, mutta tänään mietin että voisin kävellä vieläkin enemmän. Helsingin Sanomissa puhuttiin tänään Ura ja työ -liitteessä siitä, kuinka kannattaa varata kalenterista aikaa oman uransa pohtimiselle. Uskon, että sama pätee mihin tahansa asiaan, joka vaatii suunnittelua, organisointia, uuden luomista, analysointia ja arviointia.

John Cleese osaa sanoa asian hauskemmin (ja englanniksi), mutta villakoiran ydin on aika ja rauha. Cleese ei puhu kävelemisestä mitään, mutta hänkin kannustaa varaamaan säännöllisesti oman ajan ja paikan pelkästään olemiseen. Istun paljon kokouksissa ja tiedän, että monet istuvat paljon työssään. Haluaisin kokeilla käveleviä kokouksia. Lisäksi haluaisin nähdä, miten käy, jos paljon työssään tietokoneilla ja kokouksissa istuvat käyttäisivät työviikostaan tunnin kävelemiseen. Lisääntyisikö työn tehokkuus tai tuntuisiko asioiden aikaansaaminen ja ratkaisuiden tekeminen helpommalta?

Tietenkään kaikki eivät voi vain lähteä kävelemään kesken työpäivän, mutta paljon erilaisten järjestöjen toimintaa nähneenä kuvittelisin, että sieltä voitaisiin aloittaa.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , | Kommentoi

Päivän ajatus (1)

Ei ole tullut taas kirjoiteltua. Olen huomannut niin itsestäni kuin usein ympäristössäni, että kynnys kirjoittaa on kohtuuttoman korkea. Päätinpä tehdä pienen testin. Kuukauden ajan kirjoitan joka päivä yhden ajatuksen ja julkaisen sen. Josko alkaisi ajatustensa tekstiksi muotoileminen helpottaa.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: | Kommentoi

Luokkakeskustelua

Kuulumisia Porvaripeli poikki -kiertueelta ja pohdiskeluani luokkatietoisuudesta löytyy Tiedonantaja-lehden blogista.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , | Kommentoi

Suomalaisen kirjallisuuden päivä

Suomalaisen kirjallisuuden päivänä on sopivaa kirjoittaa sananen lukutaidosta ja kirjoista. Suomalaisten lukutaito on pitkään ollut kansainvälisesti kovaa tasoa. Keskeistä kansainvälisesti hyvässä lukutaidon tasossa on heikosti lukevien pieni osuus.

2010-luvun vaihteessa tilanne ei ollutkaan enää ihan niin ruusuinen. Huomattiin, että joka kymmenes yli 16-vuotiaista ei ymmärrä lukemaansa riittävän hyvin selvitäkseen arjen haasteista.

Suomalainen peruskoulu ja laajemminkin hyvinvointiyhteiskunta ovat vaikuttaneet suomalaisten lukutaidon kehittymiseen. Lukutaitoa on pidetty tärkeänä ja siihen on haluttu panostaa. Koululaitoksen lisäksi muun muassa lähikirjastot ovat tärkeä osa lukutaidon kehittymistä.

Kuten monien muidenkin asioiden oppimisessa, myös lapsen lukutaidon kehittymisessä kodin vaikutus on suuri. Peruskoululla on pyritty turvaamaan lapsille ja nuorille mahdollisimman tasa-arvoiset mahdollisuudet elämässä taustoista riippumatta. Lukutaitojen heikkeneminen voikin olla osa laajempaa kehitystä, joka näkyy kouluissa ja yhteiskunnassa. Heikoimpien ja parhaiten menestyvien välinen kuilu kasvaa.

Lukutaito ei ole poliittinen kysymys ainoastaan silloin, kun kyse on kansakunnan tai ihmisryhmien nostamisesta täydellisestä lukutaidottomuudesta osaksi kirjallista yhteiskuntaa. Lukutaito on poliittinen kysymys myös 2000-luvun Suomessa, jossa huolestuttavan monella jää mahdollisuudet päästä osaksi yhteiskuntaa hyvin heikoiksi puutteellisen lukutaidon takia.

Peruskoulu on keskeinen tekijä tämän poliittisen kysymyksen ratkaisemisessa. Peruskoulu itse on jäänyt pinteeseen yrittäessään pysyä muuttuvan yhteiskunnan mukana samalla kun kuntien taloutta kovalla kädellä leikataan. On palattava perusasioihin ja mietittävä mikä peruskoulun oikeus olemassa oloonsa on. Itse panisin monipuolisen lukutaidon saavuttamisen tehtävälistan kärkeen.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , | Kommentoi

Kouluruoalla politiikkaa

Vantaan Sanomissa (VIIKONVAIHDE 14.-15.9.2013) kerrottiin, että Vantaan ja Helsingin kouluissa tarjoillaan lapsille synteettistä proteiinivalmistetta quornia. Uutisointi tuskin parantaa koulujen kasvisruokapäivien tai yleisemmin kasvissyönnin mainetta.

Vähemmän lihaa sisältävän ruokavalion edistäminen olisi kuitenkin Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden kestävän kehityksen ja ekologisuuden tavoitteiden mukaista. Lisäksi useimmat suomalaiset syövät enemmän kuin tarpeeksi proteiinia. Meillä olisi varaa tutustua ruokiin, joiden pääainesosa ei ole liha.

Liha ei sisällä niin paljon proteiinia kuin useimmat uskovat. Kypsentämättömän jauhelihan proteiinipitoisuus on alle 20 grammaa sadassa grammassa, mikä ei heitä montaa grammaa kohun aiheuttaneen quornin pitoisuuksista. Proteiinin imeytymisessä voi olla eroja, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että lihan ja quornin sijaan olisi tarjolla ekologisesti kestävämpiäkin vaihtoehtoja proteiininlähteeksi.

Ekologisesti kestävä toiminta on vahvasti kirjoitettuna suomalaisen peruskoulun toimintaan. Kestäviä hankintoja suosittelevat myös ainakin periaatetasolla Suomen valtio ja Euroopan komissio. Eikö tällöin hankintalain puitteissakin olisi mahdollista suosia kaikkien julkisen puolen ruokahankintojen suhteen lähellä tuotettua? Kestävät ruokahankinnat eivät olisi pahitteeksi myöskään suomalaisen ruoantuotannon kannalta.

Julkaistu Vantaan Sanomien yleisönosastolla 18.9.2013

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , | Kommentoi